Phoenix Myers

Phoenix Myers

Syntymäpäivä: 17. maaliskuuta 1996
Ikä: 27
Seksuaalinen suuntautuminen: jaah, onko sitä? ehkä? sanotaanko harmaa-aseksuaali tai demiseksuaali?
Romanttinen suuntautuminen: suurelta osin vain miehet. joskin monikko on tässä kohtaa varmaankin turha. sanotaanko homo mutta bicurious?
Sukupuoli: mies, ja jos jokin asia Phoenixin elämässä on helppoa ja ilmiselvää ja ongelmatonta, se on sukupuoli
Laji: ihminen (verenperimässä enkeliä; ei kykyjä… tällä hetkellä… tuleeko milloinkaan olemaankaan…?)
Siviilisääty: ei saatavilla
Elinkeino: analysoi dataa talousrikollisuuden havaitsemistyökaluja kehittävässä tiimissä pankissa; tekee 20-tuntista viikkoa. (Ei pidä työstään juurikaan.)
Asuu: etelä-Roivassa, esittely täällä
Faceclaim: Volodymyr Dantes (jonka kuvista poiketen Phoenixilla ei ole vielä tatuointeja)


Luonne

Introvertti, ajattelija, analysoija. Ja kun käytän sanaa “introvertti”, se on todella juuri niin, tarkoitan sitä todella. Sosiaaliset tilanteet, erityisesti useampien kanssa samaan aikaan, ovat kauheita. Jatkuessaan sosiaalisuus vie Phoenixilta voimat, ja hän tahtoo sitten istua kotonaan hetken hiljaa. Sitten Lamb of God soimaan, ja henkiset energiavarastot täyttyvät.

Phoenix rehellisesti pelkää tunteita. Varsinkin niiden näyttämistä. Itkeminen on vaara, ja kaikki lämpimät tunteet vasta vaara ovatkin. Jos hän ärtyy, se on itsekseen mököttämistä ja asian ajattelua viikkokausia – mitä olisi pitänyt sanoa ja miten olisi pitänyt toimia. Jos siis olisi ajatus kulkenut eikä sosiaalisuus ahdistanut niin, että ajattelu oli tahmeaa.

Oli aika, kun Phoenixia ärsytti kaikki yliluonnollisuusjutut. Sitten maailmankuva muuttui kunnon rytinällä. Vähän sellaista tuppaa tapahtumaan, kun kohtaa ennen kauhufantasiaolennoiksi luulemiaan vampyyreja (monikko), tai kun yhdessä hetkessä halasi ihmistä ja sitten käsivarsilla olikin kettu. Tiedä, mitä kaikkea muutakin on olemassa. Phoenix ei ole ihan perillä todellisuuden rajoista – paikka, jossa hän luuli rajan kulkevan, paljastui pintapuolisesti hyväksyttäväksi todellisuuden rajaksi. Raja siirtyi, nyt sen paikka on häilyvä. Kammottavaa!

Tietämättömälle internetkin näyttää magialta, mutta ehkä oikeaa magiaakin on. Tai siis, onkin. Mutta… kauhistus. Mitä kaikkea muuta tästä nyt sitten voikaan seurata? Mikä kaikki muu on totta?

Phoenix inhoaa väärässä olemista ja tietämättömyyttä. Hakukoneet ovat ihmiskunnan parhaita keksintöjä, ja jos jotain ei tiedä, se pitää syöttää välittömästi hakukoneeseen. Ajoittain Phoenix yrittää tietoisesti olla käyttämättä hakukonetta, mutta sitten iskee aina ikävä epävarmuus. Mitä, jos se Fordin malli ei ollutkaan Siesta vaan jotakin ihan muuta? (Ja hakukoneet eivät löydä faktatietoa vampyyreista tai antropeista – mitäpäs sitten?)

Phoenixin introverttiyden vuoksi ystäväpiiri on ollut aina pieni. Peruskouluvuosina oli muutama kaveri, nuoret pelasivat porukalla videopelejä. Sitten lukiossa kaverit kaikkosivat, Phoenixia kiinnosti ohjelmointi, ei tytöt. Sitten muut alkoivat kaljoitella ja tupakoida. Phoenixia kiinnosti musiikki (kuunteleminen), eivät alkoholi ja nikotiini.


Ulkonäkö

169 cm. Melko hintelä. Ei millään lailla atleettinen ryhti.

Phoenixin vahvan kulmaluun alta pälyilevät ruskeat silmät ovat usein pelokkaat. Vahva nenä dominoi kasvoja. Suuta ympäröivät viikset ja siisti parta, jotka Phoenix ajaa pois ajoittain. Sitten hän toteaa näyttävänsä tavallistakin mitäänsanomattomammalta, ja antaa parran kasvaa takaisin.

Phoenixin ryhdistä voi päätellä, että hänen käsityksensä liikunnasta on asiointikävelyt, korkeintaan ne. Valtaosa ajasta menee tietokoneen äärellä. Phoenix unohtaa ajoittain syödä, mistä syystä hän ei ole päässyt lihomaan (nuorempana hän oli lihavampi kyllä).

Phoenixin vaatetyyli on suurelta osalta mustaa ja bändipaitoja, kenkinä mustat maiharit. Ajoittain hän irrottelee ja pukee ylleen valkoisen T-paidan. Kerrassaan järisyttävää – itse asiassa siinä määrin, että hän ei viihdy siinä valkoisessa T-paidassa sitten kovinkaan pitkään. Heti, kun on taas mustaa saatavilla, Phoenix vaihtaa paitaa.

Phoenixilla on sinivaloa suodattavat silmälasit, muutoin hänellä ei ole tarvetta silmälaseille.

Phoenixilla on kaulassaan arpi joulun 2022 vampyyritapauksesta. Tatuointeja ei ole (ulkonäköään Phoenixille lainaavalla Volodymyrillä on, se hänelle suotakoon, vaikkei Phoenix toki soisikaan), korvalävistys on. Phoenixista tatuoinnit ovat törkeän näköisiä, ja runsaina määrinä lävistyksetkin vähän irvistyttävän ikäviä. Ainakin muualla kuin korvalehdissä.


Menneisyys

17. maaliskuuta 1996 syntyi Phoenix neljäntenä lapsena, iltatähtenä, kymmenisen vuotta sisariaan nuorempana, edinburghilaiseen perheeseen. Vahinkolapsi, uskoi Phoenix, ja niinhän se taitaa olla. Vanhemmat käyttivät alkoholia ja sisaret tappelivat. Selene, Rhiannon ja Penelope olivat kaikki äkäisiä luonteeltaan ja kiukuttelivat milloin mistäkin. Rhiannon sanoi kertaalleen, että vanhemmat – Lorelei ja Sean – alkoivat juoda Phoenixin takia.

Phoenixin isovanhemmat eivät olleet perheen elämässä mukana. Lorelein vanhemmat inhosivat Seania ja Lorelei Seanin vanhempia. Kompromissi? Ei isovanhempia elämään. Phoenix ei ole tavannut omia isovanhempiaan milloinkaan.

Lorelei oli aggressiivinen, Sean etäinen. Phoenix pakeni perhettään tietokoneelle. Peruskoulu oli ihan kivaa aikaa vielä, oli muutama kaverikin. Lukioaikoina Phoenix etääntyi kavereistaan ja päätyi kiusatuksi.

Kuusitoistavuotiaana, hetkellisessä voimaintunnossa, Phoenix hankki työpaikan. Hän työskenteli videopelikaupassa siihen saakka, että valmistui yliopistosta. Pääaineena hänelle oli tietojenkäsittelytiede, Phoenix on tekoälyekspertti (vai miten se suomeksi sanottaisiinkaan, pointti auennee kuitenkin). Yliopiston loppuvaiheilla hän haki töitä ympäri globaalia pohjoista – mihinkään sellaiseen maahan hän ei tahtonut, missä olisi valtavan kuumat kesät tai ei pärjäisi englannilla. Roivasta löytyi työ, ja hän muutti Edinburghista Roivaan loppusyksystä 2022. Pääsi ainakin kauas perheestään.

Mutta muistoja hän raahasi mukana. Tietenkin. Huolimatta kaikesta hyvästä (esimerkiksi tavatuista ihanista henkilöistä), muistot eivät poistuneet. Kevättalvella 2023 asiat eskaloituivat sairauslomaan asti (diagnoosiksi Phoenix sai bipolaarihäiriön), ja kun syyskesällä 2023 Phoenixin työsuhde päätettiin, lakkasi edellytys oleskeluluvalle olemasta. Phoenix palasi Edinburghiin, ja hän jäi ikävöimään. Ei niinkään Roivaa sinänsä, ei katuja eikä tuoksuja eikä ainakaan ankean yksiönsä sokeritoukkia, vaan Oliveria.

Edinburghiin palattuaan Phoenix asui yksiössä kaupungin keskustassa, eikä kertonut vanhemmilleen tai sisarilleen paluustaan. Ja kun alkutalvella 2023 Facebookissa mainostettiin työpaikkaa Roivassa (algoritmi lieni havainnut, että Phoenix tutkaili noin kerran varttitunnissa Roivan avoimia työpaikkoja), Phoenix haki välittömästi. Osa-aikainen, mutta se olisi kai parempikin niin, ehtisi toipua ja palautua, eikä joutuisi palaamaan maitojunalla Edinburghiin. Taas.

Eikä hän tohtinut kertoa Oliverille hakeneensa.

Kun tieto valinnasta sitten tuli, kun Phoenix kirjoitti Oliverille viestiä… Phoenixin kädet vapisivat, eivätkä sormet tahtoneet osua oikeille kohdille ruudulla.

“Se olisi muutto edessä. Sain töitä. Roivasta.”