Oliver Caswell

20 vuotta vanha, 3.1.2003 syntynyt punakettu antropi. Tällä hetkellä varattu, ellei jopa parisuhteessa, ei osaa itse määritellä tilannettaan. Opiskelija (pian toivottavasti ainakin).

Oliveriin tutustuminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Uusille tuttavuuksille hänen ulosantinsa on hyvin vähäinen, lähes olematon. Jos kysymykseen on pakko vastata, yksi sana riittää. Tunteita on vaikeaa lukea lähes ilmeettöminä pysyviltä kasvoilta. Jopa tutuilla on helposti Oliverista kuva tunnekylmänä ihmisenä.

Kylmyys on kuitenkin vain ulkokuori. Oliver on hyvin herkkä muiden tunnetiloille, etenkin vahvoille sellaisille. Hän imee muiden tunteet itseensä kuin sieni ja suurien tunteiden johtaessa helposti spontaaniin muutokseen ketuksi hän pelkää tällaisia tunteita. On siis yleensä turvallisinta sulkeutua kuin simpukka, jolloin ei toivottavasti aiheuta muissa suuria reaktioita. Kyky hallita itseään on kehittynyt, mutta sulkeutuneisuus on silti jäänyt.

Vielä muutama vuosi aiemmin ainoat tunteet, joita Oliverilla tuntui omasta takaa olevan, olivat pelko ja tunnottomuus. Pelko on suurimmalta osin hiipunut jännitykseksi ja tunnottomuutta sävyttää jo muutkin tunteet. Kumpikin näistä tunteista on kuitenkin aina nurkan takana ja Oliver sortuu niihin helposti - vastoinkäymiset vetävät tunteet helposti kiinni ja jännitys yltyy helposti peloksi.

Monien kerroksien alla Oliverissa kuitenkin asuu edelleen se iloinen ja reipas poika, joka hän joskus oli. Ennen perheensä kuolemaa hän oli sosiaalinen, leikkisä ja rohkea, ja hänen oli helppoa sopeutua seuraan kuin seuraan. Pieniä pilkahduksia tästä versiosta hänestä pääsee näkemään vain harvat ja valitut. Vahvin piirre, jonka Oliverkin osin tiedostaa säilyttäneensä, on syvä muista välittämisen tunne. Sen ilmaiseminen, kaikkien muidenkin tunteiden ohella, on vain muuttunut vaikeaksi.

Perheensä kuoleman jälkeen Oliver ei ole osannut hallita antropiuttaan. Vahvat tunnereaktiot, etenkin pelko, laukaisevat muutoksen, jota Oliver ei itse välttämättä edes huomaa. Hän ei hallitse kettua, eikä osaa aina edes muuttua itse takaisin ihmiseksi. Yllättäen alkaneet muutokset voivat kestää päiviä tai pahimmillaan viikkoja. Opeteltuaan kuitenkin viime vuodet hallitsemaan kettupuoltaan sekä omia tunteitaan, ovat pitkäaikaiset muutokset muuttuneet harvinaisiksi, eivätkä yllättävät muutoksetkaan ole enää niin tavallisia. Etenkin muututtuaan vasten tahtoaan ovat Oliverin muistikuvat kettuna vietetystä ajoista hyvin rajallisia. Hän muistaa usein vain satunnaisia hetkiä, jos sitäkään.

Arvaamattomat muutokset ovat saaneet Oliverin suhtautumaan varautuneesti, ellei jopa pelokkaasti kettupuoltaan kohtaan. Asiaa ei myöskään auta se, että ihmis ja kettu muistojen erillisyys on saanut hänet suhtautumaan kettuun, kuin se olisi joku muu. Kettumuoto on, kuin oma entiteettinsä, joka välillä syrjäyttää Oliverin itsensä kokonaan. Hän ei tunnista, että leikkisä ja vapaa kettu on myös hän itse. Lopputulos on se, ettei Oliver oikeastaan koskaan muutu vapaasta tahdostaan.

Pitkät, oranssinruskeat ja vallattomat kikkarat ovat yleensä ensimmäinen asia, joka Oliverista pistää silmään. Hänen 183 cm pituutensa, johon hiukset lisäävät vielä oman lisänsä, varmistaa sen, että hiukset myös näkyvät helposti väkijoukossakin.

Hiusten alta löytyy kasvot, jotka ovat kauttaaltaan pisamien täplittämät. Pisamat jatkuvat vielä hartioille ja selkään, mutta ne peittyvät vaatteiden alle. Kehonsa verhoamiseen Oliverin suosikkeja ovat isot villapaidat. Niiden käydessä liian lämpimiksi hupparit, flanellit ja t-paidat erilaisten farkkujen kanssa käyvät myös. Oliverille pukeutumisessa tärkeintä ovat miellyttävät värit, kuviot, materiaalit ja mukava istuvuus. Merkkejä hän ei katso ja iso osa vaatteista onkin ostettu kirpputoreilta. Pukeutumisen väripalettia voisi kuvailla syksyisen metsän väriseksi.

Vaatteiden alta löytyy nuoren miehen hoikka keho. Oliveria ei voisi sanoa lihaksikkaaksi, mutta hyvässä kunnossa hän on silti. Hän on aina pitänyt urheilusta, mutta joukkuelajit ovat vaihtuneet lähinnä vaeltamiseen ja juoksemiseen, joiden tekeminen onnistuu yksin omassa rauhassa. Vaatteiden alta löytyy myös oikeassa hartiassa oleva arpi, jonka ampumahaava ja siitä seurannut leikkaus ovat jättäneet jälkeensä. Oliver pitää arven aina parhaansa mukaan piilossa välttääkseen ylimääräiset kysymykset.

Eläinmuoto Oliverilla on punakettu, jonka turkin väri mukailee hänen hiuksiensa väriä. Talvella turkki vaihtaa väriään haaleammaksi ja kesäisin se puolestaan on kirkkaampi. Tassut ja korvanpäät ovat ketulla mustat ja rinnassa, naamassa, mahassa sekä hännän päässä turkin väri on valkoinen.

Oltuaan vuoden naimisissa Karl ja Sadie Caswell saivat ensimmäisen lapsensa, pienen pojan tammikuussa 2003. Oliveria seurasi parin vuoden päästä pikkusisko, Hazel ja Hazelia pian toinen sisko, Clementine. Lapsuuttaan Oliver pitäisi onnellisena - ylemmän keskiluokan perheessä ei puuttunut mitään, naapurissa oli paljon kavereita ja äiti paransi kaikki haavat puhaltamalla.

Oliver oli aina iloinen ja reipas lapsi, joka ystävystyi kaikkien naapuruston lapsien kanssa. Kuusi vuotiaana hän aloitti pelaamaan jalkapalloa ja koulutaipaleensa hän aloitti vuotta myöhemmin. Koulun alku toi mukanaan myös toisen muutoksen - nimittäin ketuksi. Äidin avustuksella molemmista kuitenkin selviydyttiin. Sadie opetti lapsilleen antropiudesta jo varhain ja hänen lempeällä opastuksellaan kukin lapsi oppi vuorollaan hallitsemaan omaa muutostaan.

Antropiuttaan Oliver oppi hallitsemaan mestarillisesti, mutta koulumenestys oli hänellä aina keskinkertaista, sillä kaverit ja jalkapallo olivat kirjoja kiinnostavampia. Vähäisestäkin koulumenestyksestä oli lähinnä kiittäminen Sadieta, joka oli kotona patistamassa läksyjen tekoon sekä auttamassa.

Täydellisen keskiluokkaisesta elämästä alkoi kuitenkin paljastua rakoja Oliverin alkaessa lähestyä teini-ikää. Aluksi sitä ei huomannut, mutta vanhemmat olivat alkaneet riidellä. Aluksi hiljaa lasten kuulumattomissa käydyt sanaharkat eskaloituivat nopeasti kunnollisiksi riidoiksi, joita Oliver ja siskot kuuntelivat iltaisin. Isä oli aina ollut äitiä etäisempi hahmo, mutta nyt tuo oli entistä vähemmän kotona, mikä tuotti vain lisää riitoja.

Erään rajun riidan jälkeen, elokuisena viikonloppuna vuonna 2018, Oliver heräsi yöllä ääniin. Kova pamaus sai hänet ylös sängystä ja huoneensa ovelle. Käytävällä häntä vastaan tuli siskon huoneesta poistuva hahmo. Unenpöpperöinen poika ei osannut laskea yksi plus yksi ennen, kuin ase jo osoitti häntä. Pam.

Määrittelemättömän ajan päästä naapuereiden paikalle hälyyttämät viranomaiset löysivät verta vuotavan pojan talon kylpyhuoneesta, lukkojen takaa. Oliver ei muista itse lainkaan, kuinka oli päätynyt sinne asti. Hänet kiidätettiin kiireellä sairaalaan. Pojalla oli käynyt joko hyvä tuuri, tai unisenakin refleksit olivat palvelleet, nimittäin hän oli saanut osuman vain oikeaan hartiaansa. Haava vaati leikkausta ja fysioterapiaa, eikä tulisi välttämättä koskaan toipumaan täysin, mutta Oliver oli selvinnyt perheenjäseniinsä verrattuna vähin vammoin. Äiti ja Clementine olivat olleet jo löydettäessä kuolleita, Hazel kuoli kolmen päivän kamppailun jälkeen sairaalassa.

Karl otettiin kiinni pian tapahtuman jälkeen ainoana epäiltynä. Oikeudenkäynnissä poika todisti isäänsä vastaan kertoen etäisyydestä ja riidoista. Syyttäjän mukaan Karl oli kyllästynyt perhe-elämään ja kokenut menettäneensä nuoruutensa mentyään naimisiin ja saatuaan lapsia nuorena. Niinpä hän oli päättänyt hankkiutua eroon perheestään. Karl tuomittiin elinkautiseen vankeustuomioon.

Koko tapaus sai paljon huomiota medialta. Oliverin nimi pyrittiin pitämään poissa lehdistöstä, mutta hän sai silti kokea osansa median ryöpytyksestä - mediaa tunkeili kaikkialla, perheen asioita käsiteltiin hyvin julkisesti ja puolitututkin jakoivat haastatteluja. Pahimmalta tuntui kuitenkin haastattelut, joita Karlin vanhemmat antoivat. He uskoivat poikansa syyttömyyteen ja tuntuivat suorastaan mustamaalaavan Sadieta. Oliver ei ole tavannut heitä enää oikeuskäsittelyiden jälkeen ja vältteli heitä parhaansa mukaan silloinkin.

Sairaalasta päästyään Oliver oli muuttanut äitinsä vanhempien luokse. Elämä ei kuitenkaan koskaan palannut ennalleen. Tapahtumista pahasti traumatisoitunut Oliver oli kykenemätön kontrolloimaan antropiuttaan ja saattoi muuttua ketuksi täysin satunnaisesti. Kaupunkiympäristö hälinöineen ei myöskään tuntunut tekevän hänelle hyvää.

Viimeisenä oljenkortenaan isovanhemmat ottivat yhteyttä noitaan, joka saattaisi olla kykenevä auttamaan sekä majoittamaan Oliverin. Suoritettuaan peruskoulunsa loppuun (lähinnä etänä) Oliver muutti noidan luokse Nalidin maaseudulle alkuvuodesta 2020.

Maisemanvaihdos tekikin lopulta pojalle hyvää. Poissa hälinästä tunteet saivat tasaantua, eikä muutoksia enää tapahtunut aivan niin usein. Lisäksi Oliver opetteli hallitsemaan molempia paremmin.

☘   Löytää usein lohtua (tutuista) pienistä ja ahtaista paikoista
☘  Kammoaa verta ja haavoja, ne aiheuttavat huonoa oloa, pahimmillaan jopa pyörtymisen
☘   Oikean käsi on edelleen ajoittain jäykkä ja kipeä
☘  Etenkin hermostuessaan Oliver usein änkyttää, mikä omalta osin myös johtaa puhumisen välttelyyn
☘   Omistaa kissan nimeltään Shellby