Post by luzu on Sept 10, 2019 22:31:55 GMT 2
Rahyel
Sukupuoli: Mies
Seksuaalinen suuntaus: biseksuaali
Rotu: Enkeli, Potentia
Työ enkelinä: Oraakkelin suojelija
Työ ihmisenä: Opiskelija (Koditon)
Ikä: Ihmisenä vaikuttaa 18-20 vuotiaalta. Enkelinä hän on hieman vanhemman oloinen, joskin se on enemmän henkistä kuin fyysistä.
Historia:
Rahyel luotiin Potentiaksi. Sellaisena hän toimi vuosisatoja, jollei jopa tuhansia. Hän ei koskaan pitänyt kirjaa ajasta, tehden kuten Valta häntä käski. Hän katseli kapinan syttymistä, osallistui taisteluun ja pahan päihittämiseen, kun hänelle komento lausuttiin. Rahyel oli hyvä siinä mihin hänet oli luotu.
Hän ei kapinoinut, häntä ei kiinnostanut, joskin, vaikka Rahyel oli aina tunnollinen sotilas ja pahojen rankaisija, hän ei kokenut työstään suurempaa iloa. Hänen arkensa muuttui kuitenkin, kun eräs Thorni päätti elää kuolevaisena. Tämän Thornin sielusta tuli kuolematon, mutta kuolevaisuen muodossa Thornilla oli kuitenkin voimansa nähdä tulevaisuuteen, menneeseen ja jollain tasolla vaikuttaa näihin tapahtumiin.
Rahyel sai Vallalta tehtävän, etsiä oraakkeli käsiinsä ja suojella tätä muilta jotka voisivat käyttää tämän taitoja hyväkseen. Niin muilta enkeleiltä, kuin pahan voimilta. Rahyel otti tämän tehtävän vastaan ilolla, sillä vaikka oli aina ollut tunnollinen, hän oli aina sisimmässään kaivannut seikkailua. Saadessaan toimeksiannon hän tuskin kykeni pysymään paikallaan ja aloitti välittömästi työnsä, innokkaana tutustumaan ihmisiin ja näiden elämään lähemmin. Aikansa etsittyään hän löysikin Oraakkelin, ottaen paikkansa Oraakkelin vartijana, joutuen lopult todistamaan tämän kammottavan kuoleman hänen omiensa kaltaisten käsissä. Rahyel oli nähnyt kuolemia ennenkin, joten tämä ei vielä koskettanut häntä pahemmin. Häntä kuitenkin vihastutti se, miten enkelit olivat sen aiheuttaneet omalla itsekkyydellään, sillä Rahyel oli koko olemassaolonsa ajan taistellut pahaa vastaan ja tuonut nämä tuomiolle, se mitä hän näki enkeleissä, ei ollut imartelevaa, mutta enkelit ovat hyviä, heidän tekonsa ovat aina hyvän puolesta tehtyjä. Näin ainakin uskottiin.
Rahyel kiersi maailmaa, etsien uutta Oraakkelia aina kun tämän sielu oletetusti oli syntynyt uudelleen, jahdaten usein kuitenkin vain huhuja ja hautoja. Muut enkelit auttoivat häntä usein löytämään tämän, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän Rahyel yritti olla luottamatta näiden apuun, sillä koskaan, hän ei voinut olla täysin varma siitä yrittikö joku saada häntä harhautumaan oikealta reitiltä.
Rahyel alkoi ottamaan ihmismuotoa yhä useammin ja elämään lähellä Oraakkelia, aina tämän löydettyään. Hänestä alkoi tuntua luontevammalta olla tämän rinnalla ihmisenä. Hyvänä ystävänä tai tuttuna kylästä, henkilönä jonka oli luonnollista suojella ja auttaa toista ihmistä, sen sijaan että olisi vetänyt omalla pyhyydellään enkeli muodossaan huomiota puoleensa. Rahyel opetteli peittelemään muotoaan ja voimiaan muilta enkeleiltä, jotta nämä eivät olisi osanneet epäillä häntä kaltaisekseen. Vuosisatojen aikana hän oli ollut ihmismuodossaan niin Oraakkelin henkivartija, kuin tämän ystävä, kaukainen serkku tai jopa kerran paikallinen kylähullu, pitäen kuitenkin aina tietyn henkisen etäisyyden itsensä ja tämän välillä.
Rahyelin maailma mullistui, kun hän ymmärsi rakastuneensa Oraakkeliin erääseen reinkarnaatioon. Oraakkeli itse, oli eräänä päivänä lähestynyt ihmismuodossa olevaa Rahyelia, todeten tuntevansa hänet. Rahyel esitti aikansa ymmärtämätöntä, yrittäen saada Oraakkelin luovuttamaan hänen kanssaan liiallista läheisyyttä. Oraakkeli kuitenkaan ei luovuttanut, sen sijaan tämä eräänä päivänä puhui suoraan Potentialle joka oli häntä varjellut kaikkien niiden elämien lävitse. Oraakkeli puhutteli häntä nimellä, jota Rahyel itse, ei ollut koskaam vielä paljastanut yhdellekään Oraakkeleista. Rahyel huomasi jonkin olevan pielessä, hänessä oli jotain vialla, sillä hän huomasi, nauttivansa siitä huomiosta mitä sai osakseen, siitä kuinka tämä lausui hänen nimensä ja miten tämä puhutteli häntä. Rahyel ymmärsi rakastuneensa. Oraakkelli kiusoitteli häntä siitä, että tämä oli jo nähnyt sen tapahtuvan. Eikä Rahyel kapinoinut tunnetta vastaan, päinvastoin, hän otti sen vastaan ilolla. Hän jatkoi silti tehtävänsä toteuttamista ja suojeli Oraakkelia kuten hänen kuuluikin, tällä kertaa jakaen tämän kanssa asunnon, ruuan ja sängyn. Hän lauloi lauluja rakkaalleen, kuuunteli kuinka Oraakkeli punoi tarinoitaan, osan tunnistaen, osan ensimmäistä kertaa kuullen. Rahyel oli onnellinen, niin onnellinen, että unohti, miten traaginen Oraakkelin loppu aina tulisi olemaan.
Tämän oraakkelin loppu oli yhtä kammottava kuin monen edellisenkin. Eikä Rahyel kaikista yrityksistään huolimatta kyennyt tätä pelastamaan. Rahyelista ei ollut vastusta niin monelle oman kaltaiselleen, eikä näiden punomalle petokselle. Rahyel tiesi myös, että Oraakkelin tämä kohtalo, oli osittain hänen omaa syytänsä, vaikka hän ymmärsi sen vasta tämän kuoleman jälkeen.
Oraakkeli surmattiin, koska hän oli rakastunut tähän, koska heille olisi syntynyt lapsi, enkelin ja ihmisen siunaus.
Ne enkelit jotka siitä päivästä selviytyivät, ovat Rahyelin puolesta merkittyjä, hän ei ehkä kyennyt pelastamaan sitä, ketä rakasti eniten maailmassaan. Raivossaan hän kuitenkin ehti jokaista vakavammin haavoittaa, jos ei tappavasti, niin ainakin niin että nämä eivät koskaan unohtaisi sitä syntiä jonka olivat häntä kohtaan suorittaneet.
Rahyel tunsi olonsa pitkän aikaa surulliseksi. Hän ei ollut varma kykenisikö enään tehtäväänsä. Rahyel pohti, olisiko hänen tuntemansa kipu ikuista. Mitä enemmän hän muisteli aikaa minkä oli viettänyt rakastuneena ja tyhmänä, sitä enemmän hän muisti rakkaansa sanoja. Löytäen niistä lohtua ja tarkoitusta. Tämä oli tiennyt, mikä kohtalo heitä odotti ja silti päättänyt rakastua enkeliin. Rahyel huomasi hymyilevänsä, ylpeänä ja onnellisena. Joten hän päätti, että koska hänen rakkaansa oli päättänyt elää onnellisena kaikesta surusta huolimatta, hän tekisi samoin myös. Päättäen suruaikansa ja ottaen takaisin tehtävänsä taakan. Hänet oli valittu siihen syystä, Herran tiet olivat tutkimattomat. Hän luotti Isään, mutta hänen palvelijoitansa, näitä kohtaan hän oli edelleen katkera, sitä hänestä ei niin helpolla pois saanut. Anteeksianto oli vielä pitkän ajan päässä. Joten Rahyel vei kätensä taskuihinsa ja lähti talsimaan seuraavaa Oraakkelia etsimään.
Nyt Rahyel on löytänyt itsensä Roivasta, Rahyel haki yliopistoon musiikkia ja taidetta opiskelemaan ja päätyi sisään, joskaan hän ei ole se ahkerin opiskelija mutta pitää huolen että suorittaa aina kurssinsa kunnialla, vaikkei opettajien suosikki oppilas välttämättä olisikaan.
Luonne:
Jokainen joka kohtaa Rahyelin, tapaa riehakkaan nuoren miehen, sellaisen joka on kovaääninen, huumorintajuinen ja täynnä elämäniloa. Sellainen Rahyel on. Hän osaa rentoutua ja nauttia elämästään, taito jonka hän vuosisatojen varrella oppi ihmisiltä, joille elämä on liian lyhyt suremiseen. Sen hän oppi myös rakkaaltaan, vaikka hän sureekin tätä ja menetettyä lasta, ymmärtää Rahyel että surulle on elämässä oma paikkansa, siinä vellominen tuhoaa pian sielun. Se ei tarkoita etteikö hän edelleen surisi, eikä sitä etteikö hänessä olisi katkeruutta muita enkeleitä kohtaan, Rahyelista kuitenkin tuntuu että hänen omat sisarensa ja veljensä pettivät hänet. Joskin hän ymmärtää myös sen, ettei se, mitä hänelle tapahtui ole kaikkien enkeleiden vika.
Rahyel herättää jonkin verta huomiota olemuksellaan, hän pukeutuu tummiin, mutta kävelee silti pää pystyssä ja hymy huulillaan, usein se on veikeä ja vallaton hymy. Vaikka hänen ulkonäkönsä saattaa hieman pahennusta herättääkin, Rahyel on kuitenkin aina hyvin kohtelias ja mukava kaikkia kohtaan, paitsi jos häntä kohdellaan kaltoin tai jotakuta toista hänen lähellänsä. Rahyel on ennen kaikkea oikeudenmukainen ja jos hän jotain vihaa yli kaiken, se on kiusaaminen. Missä tahansa muodossa. Rahyel on aina valmis puolustamaan ja auttamaan itseään heikompia, hän on auttamassa vastahakoisia mummoja yli kadun, auttamassa eksyneen lapsen turvallisesti kotiin, tai kompastuttamassa käsilaukku varkaan poliisien iloksi.
Poliiseista puheenollen, Rahy jostain syystä on oikea silmätikku poliiseille ja nämä tuntuvatkin usein ottavan hänet erityisen tarkkailun alaiseksi ja Rahyel tavallaan nauttii siitä kovasti. Vaikka hän ei taivaassa kapinaan osallistunutkaan, hänestä on kasvanut pieni kapinallinen poika, joskin hänen kapinansa on inhimillistä ja inhimillisiä asioihin kohdistuvia. Rahyel kuitenkin ymmärtää, ettei ole hänen paikkansa korjailla ihmisten ongelmia.
Rahyelista saa äkkiä sellaisen kuvan, ettei mikään saa tätä surulliseksi tai masentuneeksi, hän on ärsyttävä ja kovaääninen tohelo, jolle joko pyöritellään silmiä tai hymähdetään huvittuneena. Rahyel tekee kaikkensa, peittääkseen sen että hän on lähes kirjaimellisesti vanha kuin taivas, eikä todellakaan anna sellaisen pienen asian hidastaa itseään, tai tehdä hänestä kyynikkoa kaikkea kohtaan.
Ulkomuoto:
Ihmisenä Rahyel näytää tällä hetkellä noin 18-20 vuotiaalta nuorelta mieheltä, hänellä on pitkät mustat hiukset joista löytyy usein turkooseja raitoja ja kapeissa kasvoissaan hän kantaa usein rautaa lävistyten muodossa, bridge harmaan-vihreiden silmien välissä, kulmakorut molemmin puolin, snake bites huulen alapuolella ja nenässä pieni pallo, joskus poskessakin.
Rahyel kulkee pitkänä ja hontelona ympäriinsä, maiharit vain osittain kiinni sidottuina ja pitkä sarkatakki takana hulmuten. Hänen hiuksensa ovat useimmiten vapaina, hänen päänsä ympärillä hulmuten sillä usein Rahyel on vauhdissa enemmän kuin koskaan paikallaan.
Takin alla hänellä on usein milloin minkäkin bändin t-paita, tai muuten vain yleinen teini kapinallis kannanotto. Housut ovat joko suorat ja mustat, tai farkut ja mustat. Välillä hänen hiustensa lomasta kuuluu metallista kilinää, sielläkin hänen korvanlehtiänsä ja rustojansa koristavat erilaiset korut. Kaulassaan hän kantaa hopeista krusifiksiä, joka onkin ajottaisten korvakorujen kanssa, lähes ainoa merkki hänen kytköksistänsä Herraan ja tämän lakeihin. Rahyel on aina kalpea, hän ei pidä ruskettumisesta, sillä kokee sen nyky yhteiskunnassa liian riettaaksi ominaisuudeksi. Hän ei ole oikein koskaan pitänyt edes kreikan tai rooman aikaisista hikisistä lihaksikkaista vartalomalleista.
Rahyelin erikoisuudet:
-Rahyel on taitava käyttämään miekkaa ja keihästä, mutta näistä kahdesta, keihään kanssa hän on pätevämpi.
-Rahyel osaa tankotanssia, ainakin omasta mielestään. Hän on myös erityisen hauska, ainakin omasta mielestään.
-Rahyel pitää erityisesti musiikista, vaikka hän pukeutuu tummaan, hän pitää myöskin paljon muusta kuin raskaasta musiikista.
-Rahyelillä on loistava nuottikorva ja hän hallitsee kitaran, sähköpianon ja musiikin sovittamisen koneellisesti.
Sukupuoli: Mies
Seksuaalinen suuntaus: biseksuaali
Rotu: Enkeli, Potentia
Työ enkelinä: Oraakkelin suojelija
Työ ihmisenä: Opiskelija (Koditon)
Ikä: Ihmisenä vaikuttaa 18-20 vuotiaalta. Enkelinä hän on hieman vanhemman oloinen, joskin se on enemmän henkistä kuin fyysistä.
Historia:
Rahyel luotiin Potentiaksi. Sellaisena hän toimi vuosisatoja, jollei jopa tuhansia. Hän ei koskaan pitänyt kirjaa ajasta, tehden kuten Valta häntä käski. Hän katseli kapinan syttymistä, osallistui taisteluun ja pahan päihittämiseen, kun hänelle komento lausuttiin. Rahyel oli hyvä siinä mihin hänet oli luotu.
Hän ei kapinoinut, häntä ei kiinnostanut, joskin, vaikka Rahyel oli aina tunnollinen sotilas ja pahojen rankaisija, hän ei kokenut työstään suurempaa iloa. Hänen arkensa muuttui kuitenkin, kun eräs Thorni päätti elää kuolevaisena. Tämän Thornin sielusta tuli kuolematon, mutta kuolevaisuen muodossa Thornilla oli kuitenkin voimansa nähdä tulevaisuuteen, menneeseen ja jollain tasolla vaikuttaa näihin tapahtumiin.
Rahyel sai Vallalta tehtävän, etsiä oraakkeli käsiinsä ja suojella tätä muilta jotka voisivat käyttää tämän taitoja hyväkseen. Niin muilta enkeleiltä, kuin pahan voimilta. Rahyel otti tämän tehtävän vastaan ilolla, sillä vaikka oli aina ollut tunnollinen, hän oli aina sisimmässään kaivannut seikkailua. Saadessaan toimeksiannon hän tuskin kykeni pysymään paikallaan ja aloitti välittömästi työnsä, innokkaana tutustumaan ihmisiin ja näiden elämään lähemmin. Aikansa etsittyään hän löysikin Oraakkelin, ottaen paikkansa Oraakkelin vartijana, joutuen lopult todistamaan tämän kammottavan kuoleman hänen omiensa kaltaisten käsissä. Rahyel oli nähnyt kuolemia ennenkin, joten tämä ei vielä koskettanut häntä pahemmin. Häntä kuitenkin vihastutti se, miten enkelit olivat sen aiheuttaneet omalla itsekkyydellään, sillä Rahyel oli koko olemassaolonsa ajan taistellut pahaa vastaan ja tuonut nämä tuomiolle, se mitä hän näki enkeleissä, ei ollut imartelevaa, mutta enkelit ovat hyviä, heidän tekonsa ovat aina hyvän puolesta tehtyjä. Näin ainakin uskottiin.
Rahyel kiersi maailmaa, etsien uutta Oraakkelia aina kun tämän sielu oletetusti oli syntynyt uudelleen, jahdaten usein kuitenkin vain huhuja ja hautoja. Muut enkelit auttoivat häntä usein löytämään tämän, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän Rahyel yritti olla luottamatta näiden apuun, sillä koskaan, hän ei voinut olla täysin varma siitä yrittikö joku saada häntä harhautumaan oikealta reitiltä.
Rahyel alkoi ottamaan ihmismuotoa yhä useammin ja elämään lähellä Oraakkelia, aina tämän löydettyään. Hänestä alkoi tuntua luontevammalta olla tämän rinnalla ihmisenä. Hyvänä ystävänä tai tuttuna kylästä, henkilönä jonka oli luonnollista suojella ja auttaa toista ihmistä, sen sijaan että olisi vetänyt omalla pyhyydellään enkeli muodossaan huomiota puoleensa. Rahyel opetteli peittelemään muotoaan ja voimiaan muilta enkeleiltä, jotta nämä eivät olisi osanneet epäillä häntä kaltaisekseen. Vuosisatojen aikana hän oli ollut ihmismuodossaan niin Oraakkelin henkivartija, kuin tämän ystävä, kaukainen serkku tai jopa kerran paikallinen kylähullu, pitäen kuitenkin aina tietyn henkisen etäisyyden itsensä ja tämän välillä.
Rahyelin maailma mullistui, kun hän ymmärsi rakastuneensa Oraakkeliin erääseen reinkarnaatioon. Oraakkeli itse, oli eräänä päivänä lähestynyt ihmismuodossa olevaa Rahyelia, todeten tuntevansa hänet. Rahyel esitti aikansa ymmärtämätöntä, yrittäen saada Oraakkelin luovuttamaan hänen kanssaan liiallista läheisyyttä. Oraakkeli kuitenkaan ei luovuttanut, sen sijaan tämä eräänä päivänä puhui suoraan Potentialle joka oli häntä varjellut kaikkien niiden elämien lävitse. Oraakkeli puhutteli häntä nimellä, jota Rahyel itse, ei ollut koskaam vielä paljastanut yhdellekään Oraakkeleista. Rahyel huomasi jonkin olevan pielessä, hänessä oli jotain vialla, sillä hän huomasi, nauttivansa siitä huomiosta mitä sai osakseen, siitä kuinka tämä lausui hänen nimensä ja miten tämä puhutteli häntä. Rahyel ymmärsi rakastuneensa. Oraakkelli kiusoitteli häntä siitä, että tämä oli jo nähnyt sen tapahtuvan. Eikä Rahyel kapinoinut tunnetta vastaan, päinvastoin, hän otti sen vastaan ilolla. Hän jatkoi silti tehtävänsä toteuttamista ja suojeli Oraakkelia kuten hänen kuuluikin, tällä kertaa jakaen tämän kanssa asunnon, ruuan ja sängyn. Hän lauloi lauluja rakkaalleen, kuuunteli kuinka Oraakkeli punoi tarinoitaan, osan tunnistaen, osan ensimmäistä kertaa kuullen. Rahyel oli onnellinen, niin onnellinen, että unohti, miten traaginen Oraakkelin loppu aina tulisi olemaan.
Tämän oraakkelin loppu oli yhtä kammottava kuin monen edellisenkin. Eikä Rahyel kaikista yrityksistään huolimatta kyennyt tätä pelastamaan. Rahyelista ei ollut vastusta niin monelle oman kaltaiselleen, eikä näiden punomalle petokselle. Rahyel tiesi myös, että Oraakkelin tämä kohtalo, oli osittain hänen omaa syytänsä, vaikka hän ymmärsi sen vasta tämän kuoleman jälkeen.
Oraakkeli surmattiin, koska hän oli rakastunut tähän, koska heille olisi syntynyt lapsi, enkelin ja ihmisen siunaus.
Ne enkelit jotka siitä päivästä selviytyivät, ovat Rahyelin puolesta merkittyjä, hän ei ehkä kyennyt pelastamaan sitä, ketä rakasti eniten maailmassaan. Raivossaan hän kuitenkin ehti jokaista vakavammin haavoittaa, jos ei tappavasti, niin ainakin niin että nämä eivät koskaan unohtaisi sitä syntiä jonka olivat häntä kohtaan suorittaneet.
Rahyel tunsi olonsa pitkän aikaa surulliseksi. Hän ei ollut varma kykenisikö enään tehtäväänsä. Rahyel pohti, olisiko hänen tuntemansa kipu ikuista. Mitä enemmän hän muisteli aikaa minkä oli viettänyt rakastuneena ja tyhmänä, sitä enemmän hän muisti rakkaansa sanoja. Löytäen niistä lohtua ja tarkoitusta. Tämä oli tiennyt, mikä kohtalo heitä odotti ja silti päättänyt rakastua enkeliin. Rahyel huomasi hymyilevänsä, ylpeänä ja onnellisena. Joten hän päätti, että koska hänen rakkaansa oli päättänyt elää onnellisena kaikesta surusta huolimatta, hän tekisi samoin myös. Päättäen suruaikansa ja ottaen takaisin tehtävänsä taakan. Hänet oli valittu siihen syystä, Herran tiet olivat tutkimattomat. Hän luotti Isään, mutta hänen palvelijoitansa, näitä kohtaan hän oli edelleen katkera, sitä hänestä ei niin helpolla pois saanut. Anteeksianto oli vielä pitkän ajan päässä. Joten Rahyel vei kätensä taskuihinsa ja lähti talsimaan seuraavaa Oraakkelia etsimään.
Nyt Rahyel on löytänyt itsensä Roivasta, Rahyel haki yliopistoon musiikkia ja taidetta opiskelemaan ja päätyi sisään, joskaan hän ei ole se ahkerin opiskelija mutta pitää huolen että suorittaa aina kurssinsa kunnialla, vaikkei opettajien suosikki oppilas välttämättä olisikaan.
Luonne:
Jokainen joka kohtaa Rahyelin, tapaa riehakkaan nuoren miehen, sellaisen joka on kovaääninen, huumorintajuinen ja täynnä elämäniloa. Sellainen Rahyel on. Hän osaa rentoutua ja nauttia elämästään, taito jonka hän vuosisatojen varrella oppi ihmisiltä, joille elämä on liian lyhyt suremiseen. Sen hän oppi myös rakkaaltaan, vaikka hän sureekin tätä ja menetettyä lasta, ymmärtää Rahyel että surulle on elämässä oma paikkansa, siinä vellominen tuhoaa pian sielun. Se ei tarkoita etteikö hän edelleen surisi, eikä sitä etteikö hänessä olisi katkeruutta muita enkeleitä kohtaan, Rahyelista kuitenkin tuntuu että hänen omat sisarensa ja veljensä pettivät hänet. Joskin hän ymmärtää myös sen, ettei se, mitä hänelle tapahtui ole kaikkien enkeleiden vika.
Rahyel herättää jonkin verta huomiota olemuksellaan, hän pukeutuu tummiin, mutta kävelee silti pää pystyssä ja hymy huulillaan, usein se on veikeä ja vallaton hymy. Vaikka hänen ulkonäkönsä saattaa hieman pahennusta herättääkin, Rahyel on kuitenkin aina hyvin kohtelias ja mukava kaikkia kohtaan, paitsi jos häntä kohdellaan kaltoin tai jotakuta toista hänen lähellänsä. Rahyel on ennen kaikkea oikeudenmukainen ja jos hän jotain vihaa yli kaiken, se on kiusaaminen. Missä tahansa muodossa. Rahyel on aina valmis puolustamaan ja auttamaan itseään heikompia, hän on auttamassa vastahakoisia mummoja yli kadun, auttamassa eksyneen lapsen turvallisesti kotiin, tai kompastuttamassa käsilaukku varkaan poliisien iloksi.
Poliiseista puheenollen, Rahy jostain syystä on oikea silmätikku poliiseille ja nämä tuntuvatkin usein ottavan hänet erityisen tarkkailun alaiseksi ja Rahyel tavallaan nauttii siitä kovasti. Vaikka hän ei taivaassa kapinaan osallistunutkaan, hänestä on kasvanut pieni kapinallinen poika, joskin hänen kapinansa on inhimillistä ja inhimillisiä asioihin kohdistuvia. Rahyel kuitenkin ymmärtää, ettei ole hänen paikkansa korjailla ihmisten ongelmia.
Rahyelista saa äkkiä sellaisen kuvan, ettei mikään saa tätä surulliseksi tai masentuneeksi, hän on ärsyttävä ja kovaääninen tohelo, jolle joko pyöritellään silmiä tai hymähdetään huvittuneena. Rahyel tekee kaikkensa, peittääkseen sen että hän on lähes kirjaimellisesti vanha kuin taivas, eikä todellakaan anna sellaisen pienen asian hidastaa itseään, tai tehdä hänestä kyynikkoa kaikkea kohtaan.
Ulkomuoto:
Ihmisenä Rahyel näytää tällä hetkellä noin 18-20 vuotiaalta nuorelta mieheltä, hänellä on pitkät mustat hiukset joista löytyy usein turkooseja raitoja ja kapeissa kasvoissaan hän kantaa usein rautaa lävistyten muodossa, bridge harmaan-vihreiden silmien välissä, kulmakorut molemmin puolin, snake bites huulen alapuolella ja nenässä pieni pallo, joskus poskessakin.
Rahyel kulkee pitkänä ja hontelona ympäriinsä, maiharit vain osittain kiinni sidottuina ja pitkä sarkatakki takana hulmuten. Hänen hiuksensa ovat useimmiten vapaina, hänen päänsä ympärillä hulmuten sillä usein Rahyel on vauhdissa enemmän kuin koskaan paikallaan.
Takin alla hänellä on usein milloin minkäkin bändin t-paita, tai muuten vain yleinen teini kapinallis kannanotto. Housut ovat joko suorat ja mustat, tai farkut ja mustat. Välillä hänen hiustensa lomasta kuuluu metallista kilinää, sielläkin hänen korvanlehtiänsä ja rustojansa koristavat erilaiset korut. Kaulassaan hän kantaa hopeista krusifiksiä, joka onkin ajottaisten korvakorujen kanssa, lähes ainoa merkki hänen kytköksistänsä Herraan ja tämän lakeihin. Rahyel on aina kalpea, hän ei pidä ruskettumisesta, sillä kokee sen nyky yhteiskunnassa liian riettaaksi ominaisuudeksi. Hän ei ole oikein koskaan pitänyt edes kreikan tai rooman aikaisista hikisistä lihaksikkaista vartalomalleista.
Rahyelin erikoisuudet:
-Rahyel on taitava käyttämään miekkaa ja keihästä, mutta näistä kahdesta, keihään kanssa hän on pätevämpi.
-Rahyel osaa tankotanssia, ainakin omasta mielestään. Hän on myös erityisen hauska, ainakin omasta mielestään.
-Rahyel pitää erityisesti musiikista, vaikka hän pukeutuu tummaan, hän pitää myöskin paljon muusta kuin raskaasta musiikista.
-Rahyelillä on loistava nuottikorva ja hän hallitsee kitaran, sähköpianon ja musiikin sovittamisen koneellisesti.