Post by k on Apr 13, 2020 11:09:06 GMT 2
Chares Demetriou
1700-vuotias, syntyi antiikin kreikassa vuonna 324 jaa. Fyysisesti 21-vuotias.
Mies / biseksuaali / naimaton / vampyyri
Työkseen restauroi vanhoja taideteoksia
Omistaa omakotitalon Roivan itäisellä puolella
Perhe: Isä: Basileios Laskaris
Äiti: Chrysanthe Laskaris
Sisko: Berenice Laskaris
Vampyyriperhe: Artemisia, Isabella, Devon ja Dominic
Kasvojaan lainaa Ben Barnes
ULKONÄKÖ
Mies on 185cm pitkä, solakka mutta lihaksikas rakenteeltaan. Charesin silmät ovat tummanruskeat niin kuin miehen hiuksetkin. Kasvot ovat veistoksellisen kapeat sekä aristokraattiset. Hiukset ylettyvät hieman korvien alle ja ovat stailattu sotkuisesti. Pientä partaa Charesin kasvoilta löytää myös, mutta mies ajelee sen aika-ajoin pois. Chares ei omaa mitään suuria lihaksia, mutta ei ole silti mikään ruipelo. Kuoleman aikana mies oli solakassa kunnossa, joten siihen aikaan saadut lihakset ovat pysyneet. Chares omaa matalan, rauhallisen äänen jota on miellyttävä kuunnella.
Mies vaihtelee tyyliään usein, eikä pysy tietyssä linjassa. Charesin voi nähdä puku päällä yksi päivä ja seuraavana mies kävelee ulkona tavallisessa pitkähihaisessa, haaremihousuissa ja sandaaleissa. Hän suosii selkeitä sekä maanläheisiä värejä. Yleensä hänet nähdään joko valkoisessa, mustassa tai harmaassa. Välillä mies saattaa käyttää muitakin värejä, mutta harvoin mitään kovinkaan kirkasta.
LUONNE
Sana eksentrinen kuvastaa Charesta parhaiten. Vanhan ikänsä vuoksi mies on oppinut kaikenlaista ja ollut todistamassa monia maailman mullistuksia. Chares ei enää helposti ylläty, mutta on onnistunut säilyttämään jonkinlaisen mielenkiintonsa elämää kohtaan. Mies on utelias, humoristinen sekä mietteliäs. Vampyyri tutkii mielellään uusia asioita ja tekee uusia tuttavuuksia. Chares on sosiaalinen ja tylsistyy helposti. Pitkä ikä ei ole opettanut miehelle kärsivällisyyttä, päinvastoin, se on opettanut hänet inhoamaan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.
Charesin elämässä on riittänyt niin onnea kuin vastoinkäymisiäkin. Mies on taipuvainen satunnaiseen melankoliaan, jolloin saattaa olla erittäin hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt. Näinä aikoina vampyyri on vain paras jättää rauhaan, sillä tämä saattaa osoittautua hankalaksi seuraksi. Tällöin hän myös usein pohtii oman elämänsä merkityksellisyyttä ja saattaa laukoa huolestuttavankin itsetuhoisia juttuja. Välillä hänellä on vain niin tylsää...mikään ei tunnu enää innostavan. Näitä kausia tulee ja menee, mutta hän tuppaa myös pääsemään niistä yli.
Chares rakastaa muiden tutkailua ja elämän aiheuttamaa hämminkiä. Hän pitää draamasta ja kaikesta mikä tekee tavallisen elämän mielenkiintoiseksi. Hän on suuri teknologian fani ja omistaa kaikenlaisia vempaimia ja videopelejä. Chares on myös erittäin addiktoitunut saippuasarjoihin juurikin niiden älyttömän draaman vuoksi. Hän yrittää jatkuvasti keksiä itselleen uutta tekemistä sekä nähtävää, sillä ei kammoa mitään muuta niin paljoa, kuin tylsyyttä.
Chares ei suutu helpolla ja miehen sietokynnys on yllättävän korkea. Poikkeuksena saattavat olla ajat kun hän potee melankoliaansa. Tällöin hän saattaa suuttua helpommin ja vihaisena vampyyri osaa olla yllättävän julma ja armoton. Hän saattaa myös kiukutella lapsellisesti ja on muutenkin kärttyisenä, osittain sen vuoksi, että muut jättäisivät hänet rauhaan. Niinkin vanhaksi vampyyriksi kuin hän on, saattaa Chares välillä heittäytyä hyvinkin dramaattiseksi ja lapselliseksi. Kaikkien onneksi näitä taipumuksia kuitenkin ilmenee harvemmin ja usein vain läheisten seurassa.
Monien omituisten piirteidensä lisäksi Chares on hiukan masokistinen. Monien vuosien eläminen on tehnyt vampyyrin vahvaksi, jolloin kaikki pienikin kipu mitä mies kokee otetaan ilolla vastaan. Kipu muistuttaa Charesia siitä että tämä on elossa ja oli joskus kauan sitten ihminen. Tappeluun jouduttuaan vampyyri saattaa ottaa iskuja vastaan jopa tahallaan, vaikka pystyisikin todellisuudessa torjua ne.
Chares ei enää tunne asioita samalla tavalla kuin ihmisenä, mutta jos jokin pysyy, niin se on miehen vahva rakkaus luotujaan kohtaan. Maailmassa ei olisi mitään, mitä Chares ei olisi valmis tekemään näiden puolesta ja sen hän on pyrkinyt myös osoittamaan parhaansa mukaan. Jollain tavalla mies myös tiedostaa olevansa riippuvainen luoduistaan, sillä ilman heitä hän olisi tuskin jaksanut elää näin kauaa yksin.
Chares nauttii veren juomisesta, mutta ei ole ylenpalttinen siinä. Yleensä mies juokin vain sen verran kuin tarvitsee ja niin usein kuin tarvitsee. Miehellä on joitakin ihmiskontakteja, jotka toimivat tämän henkilökohtaisina veripankkeina. Hänen suhteensa veripankkeihin onkin usein syvä ja pitkäaikainen. Vampyyri tarjoaa näille suojelua ja apua vastapalveluksena saamastaan verestä. Satunnaisesti Chares saattaa vietellä myös tuntemattoman ja juoda tämän verta.
MENNEISYYS
300- luku
300- luku
Mies syntyi antiikin kreikassa Ateenassa vuonna 324-jaa. Charesin äiti Chrysanthe ja isä Basileios pitivät poikalastaan lahjana jumalilta. Siihen maailman aikaan toivottiin nopeasti perillistä suvulle, joten Chares oli vanhempiensa silmäterä.
Laskariokset olivat maanviljelijöitä, joten perheen elämä oli rauhallista ja idyllistä. Chares tulisi perimään vanhempiensa maatilan ja jatkamaan perheen ammattia.
Noin viisi vuotta Charesin syntymän jälkeen perheelle syntyi tytär, Berenice. Chares rakasti sisartaan, joka kasvoi kauniiksi ja eloisaksi. 14-vuoden iässä Berenice oli saanut jo monia kosintoja, mutta tyttö oli päättänyt ryhtyä papittareksi Demeterin temppeliin. Vanhempien mielestä ajatus oli loistava, olihan heillä jo Chares jatkamaan sukua, joten Berenice lähetettiin temppeliin jumalattaren avuksi.
Chares oli itsekin kerännyt ihailevia katseita kaupungin tytöiltä, mutta ei halunnut vielä naimisiin. Ainoa joka onnistui nappaamaan nuoren miehen huomion oli aristokraattinen ja ylväs Artemisia. Chares ei voinut ymmärtää miksi Artemisian kaltainen nainen olisi kiinnostunut pelkästä maanviljelijästä, mutta nainen kertoi miehen olevan kaunis. Täysin Artemisian lumoissa, Chares ryhtyi naisen rakastajaksi.
Parin onnellinen aika ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Mies ihmetteli naisen herkkyyttä aurinkoa kohtaan ja sai tavata Artemisiaa vain iltaisin ja öisin. Chares yllätti yksi ilta rakastajansa juomasta ihmisverta ja kauhuissaan lopetti suhteen, minkä seurauksena hän pakeni kotiin puremahaava kaulassaan. Artemisia ei ollut tottunut torjuntaan, varsinkaan mieheltä jonka halusi kovasti itselleen. Näin ollen katkera Artemisia päätti kostaa Charesille muuttamalla miehen väkisin vampyyriksi. Tällä tavoin kaksikko olisi sidoksissa ainiaan, halusi mies sitä tai ei. Charesin muuttuminen kesti kaksi kuukautta, hänen tullessa aina vain sairaamman oloiseksi. Hänen vanhempansa pelkäsivät pahinta, uskoen heidän poikansa kuolevan. Kuinka oikeassa nuo olivatkaan, sillä muutoksen päätyttyä, heräsi Chares Artemisian luota, tuntien itsensä jollain tasolla erilaiseksi. Nainen kertoi muuttaneensa hänet kaltaisekseen, kertoen hänelle epäihmisistä. Nainen jakoi myös sen seikan, etteivät he tulisi koskaan vanhenemaan ja ilman tappamista eläisivät ikuisesti. Seikka tuli Charesille täytenä shokkina, sillä hän oli ajatellut päässeensä naisesta eroon tuon kotona tapahtuneen selkkauksen jälkeen. Nyt he olisivat kuitenkin sidottuja toisiinsa ainiaan.
Artemisia oli täten saanut tahtonsa läpi ja opetti Charesille vampyyrien salat. Chares vihasi luojaansa ja sidettään naiseen, sillä tapahtumat olivat näyttäneet menevän juuri niin kuin Artemisia oli tahtonut - tuon viisveisatessa hänen haluistaan tai tunteistaan. Chares ei voinut kuitenkaan estää itseään olemasta myös jollain tavalla kiitollinen Artemisialle siitä, ettei tämä ollut hylännyt häntä vain omasta mielihyvästään, vaan oli päättänyt jäädä opettamaan hänelle mitä oli olla vampyyri. Ajatus mikä kuitenkin eniten kalvoi miehen mieltä oli se, että hän ei pystyisi enää nähdä perhettään, siinä pelossa että tekisi heille jotakin.
Charesin elettyä Artemisian kanssa ensimmäiset 30 vuotta, mies päätti vihdoinkin jättää manipuloivan luojansa ja koettaa onneaan itsekseen. Se ei ollut helppoa, sillä luoja ei olisi tahtonut hänen lähtevän minnekään. Chares ei kuitenkaan aikonut enää olla Artemisian henkilökohtainen leikkikalu, vaan tahtoi toimia omana herranaan. Vuosien varrella Chares oli oppinut arvostamaan uusia kykyjään vampyyrinä ja alkanut nauttia yliluonnollisista voimistaan, sillä ne antoivat hänelle mahdollisuuksia, mitä hänelle ei aiemmin ollut.
1500- 1600- luku
Chares asui tällöin Italiassa, Firenzessä ja tapasi Isabellan. Nainen oli aristokraatti, jonka entinen rakastaja oli yrittänyt tappaa. Chares löysi Isabellan vuotamassa kuiviin kotonaan. Makean veren tuoksu oli houkutellut vampyyrin paikalle ja tämä päätti auttaa naista. Hän voisi saada kuolevasta ihmisestä itsellensä uuden kumppanin ja samalla pelastaa tuon kamalalta kohtalolta. Niinpä Chares puri Isabellaa ja muutti naisen vampyyriksi. Naisesta syntyi miehelle oppilas ja seuralainen, jonka kanssa hän eli 100 vuotta. Pari jatkoi elämää Italiassa ja siellä asustellessaan Chares tapasi Gizellen.
Gizelle oli noita, johon vampyyri ihastui ja lopulta pari aloitti suhteen. Noidan ilmestyminen vampyyrien elämään aiheutti kitkaa Charesin ja Isabellan väleihin. Isabella piti vampyyrin ja noidan suhdetta tuhoon tuomittuna ja varoitti luojaansa tästä. Chares ei kuitenkaan kuunnellut luotuaan, niin lumoissaan hän oli Gizellestä ja tunteista mitä nainen hänessä herätti. Kaksikon tarina sai kuitenkin traagisen lopun kun Gizelle joutui noitavainojen uhriksi. Nainen poltettiin elävältä ja Chares oli surun murtama. Sinä yönä mies murhasi kylmäverisesti kaikki jotka olivat istuneet valamiehistössä tuomitsemassa naisen. Isabella yritti olla luojansa tukena, mutta katkera Chares torjui tuon tylysti ja nainen lähti matkoihinsa. Myöhemmin Chares on katunut käytöstään ja että ajoi rakkaan perheenjäsenensä pois. Isabella on kuitenkin syvästi loukkaantunut luojansa torjunnasta ja pitää etäisyyttään.
1800- 1900- luku
Chares asui tällä vuosisadalla Lontoossa, missä kohtasi toisen luotunsa. Samoin kuin Isabella, Devon sairasti tuberkuloosia ja teki hidasta kuolemaa. Chares oli ensin aikonut tappaa miehen juomalla tämän kuiviin, koska tämä oli muutenkin kuoleman oma. Asiaan tuli muutos kun nokkela Devon tajusi nopeasti mikä mies oli ja anoi tätä pelastamaan itsensä. Chares oli menettänyt jo Isabellan ja oli yksinäinen, joten päätti toteuttaa kuolevan miehen toiveen. Devonista tuli miehen uusi perheenjäsen ja oppilas, jonka kanssa hän asui 40 vuotta.
Devon oli kuitenkin innoissaan terveydestään ja voimistaan, eikä halunnut pysyä aloillaan. Chares luopui vastahakoisesti Devonista ja antoi miehen lähteä kiertämään maailmaa. Kaksikko erosi hyvissä väleissä ja Devon pistäytyy aika-ajoin luojansa luona.
Devonin lähdön jälkeen mies on kiertänyt Eurooppaa ja Amerikkaa, kunnes päätyi 2000-luvun alulla New Orleansiin ja ihastui kaupungin yliluonnollisuuteen. Tähän asti mies oli myös niittänyt kuuluisuutta taidemaalarina, mutta kaupunkiin saavuttuaan hän alkoi restauroida vanhaa taidetta. Hänen oma tyylinsä oli liian huomattava ja innokkaimmat taide-ekspertit voisivat alkaa ihmetellä saman taitelijan teoksia yli vuosisatojen. Lopulta myös Isabella päätyi New Orleansiin. Chares oli jo vuosia halunnut korjata välinsä naiseen ja näki tilaisuuden. He pääsivät alkuun, vaikka Isabella ei ollut täysin antanutkaan hänelle anteeksi.
Isabella lähti kuitenkin Nalidiin ennen kuin heidän välinsä olivat kunnolla korjaantuneet. Chares oli jo nähnyt kaiken haluamansa New Orleansissa, joten hän päätti seurata naista Roivaan. Asunnon ostaminen kävi helposti ja vaikka päällimmäinen syy muuttoon olikin Isabella, ei hän voinut kieltää etteikö Nalid olisi uutena maana kiinnostanut häntä.
INFOA
-Miehellä on noitia kohtaan suuri arvostus
-Omistaa huvilan Firenzessä
-On tehnyt vuosisatojen aikana töitä taidemaalarina ja miehen tunnetuin teos on Lady Isabella.
-Puhuu englannin lisäksi latinaa, kreikkaa, hepreaa, italiaa, ranskaa, saksaa, venäjää sekä gaelin kieltä
-Vampyyriksi muututtuaan vaihtoi sukunimensä Demetriouksi, mikä tarkoittaa Demeterin seuraajaa. Tämä toimii kunnianosoituksena hänen vanhemmilleen, jotka palvoivat Demeteria
-Omaa Zakhar Blackwoodin loihtiman sormuksen, mikä pyyhkii kahden tunnin takaa muistin. Sormus on tarkoitettu mahdollisia verenluovuttajia varten