Marcos Cuervo

26-vuotias (13.6.1997)

Musta noita | Mies | Ei määrittele seksuaalisuuttaan | Sinkku

The Vultures - jengin jäsen, huijari, taskuvaras, ilmiantaja ja myy eroottisia palveluita

Asuu ystävänsä nuhjuisessa kellarissa

Isän äiti: María Cuervo, 90-vuotias

Äidin äiti: Carmela Cuervo, 93-vuotias

Äidin isä: Juan Cuervo, 88-vuotias

Isosetä: Basilio Cuervo, 91-vuotias

Isä: Aitor Cuervo, 68-vuotias

Äiti: Dalia Cuervo, 63-vuotias

Isosisko: Eva María Cuervo, 35-vuotias

Isoveli: Luís Cuervo, 32-vuotias

Isoveli: Nicolás Cuervo, 30-vuotias

Marcos on miespuolinen noita, brujo, ja käyttää Meksikon alueella harjoitettua brujería taikuutta. Magian erityispiirteinä on, ettei se tunnista tiettyä hierarkiaa, kommuunia tai riittejä. Tämän vuoksi magian harjoittaminen on hyvin yksilöllistä. Käytettävät rituaalit ovat usein tapoja sekä uskomuksia, jotka välitetään eteenpäin jälkipolville. Jokaisella perheellä ja suvulla voi olla siis omat tapansa ja ne muokkautuvat vuosien saatossa käyttäjiensä mukaan. Koska brujerían harjoittaminen keskittyy enimmäkseen luonnonvoimiin sekä henkiin, siitä ei voi tehdä täysin järjestäytynyttä. Tärkeintä kuitenkin on, että luotto rituaalien toimimiseen pysyy ja näin loitsu onnistuu. Marcosia on pienestä pitäen esimerkiksi ohjeistettu hankkimaan itselleen patsaan, johon opashenki voisi asettua. Hän ei ole sitä kuitenkaan tehnyt, koska ei halua ketään seuraamaan itseään. Eikä hän ole varma, uskooko edes henkien olemassaoloon.

Toisin kuin muut perheenjäsenensä, Marcos pystyy muuttamaan muotoaan miksi tahansa eläimeksi. Mies kuitenkin suosii mustan korpin muotoa, koska muutkin sukulaiset kykenevät samaan muodonmuutokseen. Näin hän ei vanhempien mukaan erottuisi turhaan massasta ja saisi vääränlaista huomiota itselleen. Koska kyseessä on suvunkin keskuudessa harvinaisesta lahjasta, se on pidetty kaukaisemmilta sukulaisilta salassa.

Marcosille ei koskaan järjestetty aikuistumisseremoniaa, mutta se ei häntä haittaa. Karkaamisensa jälkeen hän ei ole harjoittanut muuta taikuutta kuin muodonmuutoksia. Hän kuitenkin kykenee käyttämään ns. “pahaa silmää” ja toivomaan jollekin epäonnea. Taitoa ei ole kuitenkaan harjoiteltu tarpeeksi, joten sillä on vain pieni todennäköisyys onnistua. Miehen toivoma epäonni on usein myös hyvin pientä, esim. avainten unohtumista kotiin tai legon päälle astumista.

Vaikkei hän olekaan harjoittanut taitojaan kunnolla, Marcos on niiden ansiosta etevä huijari. Netti on pullollaan valemainoksia, joissa luvataan kunniaa, mainetta, rakkautta ja rahaa. Hän tekee rahasta “amuletteja”, jotka lupaavat kirouksia tai rakkautta. Nämä usein jäljittelevät niitä, joita isoäidin on nähty valmistavan joskus. Hän myös järjestää erilaisia riittejä, joissa käytetään suvun omia rituaaleja. Monesti esityksissään puhutaan täysin puutaheinää, mikäli asiakas ei ymmärrä espanjaa. Joskus mies esittää tulleensa demonin riivaamaksi ja muuttaa silloin osittain muotoaan. Rukouksien voimalla ihmismuoto löytyy jälleen ja sen ansiosta saadaa usein suuremmat summat rahaa.

Marcos on pituudeltaan 182 cm ja painaa noin 75 kg. Hän on vartalotyypiltään hontelohko, mutta lihaksiakin on hieman siunaantunut. Koska salille ei ole varaa mennä, hän suosii ilmaisia liikuntamuotoja, kuten lenkkeilyä ja kuntopiiriä. Autoa tai pyörää ei omisteta, joten paikasta toiseen liikkuminen tapahtuu usein omin voimin. Tummanruskeat hiukset ovat luonnostaan laineikkaat ja niitä pidetään tämän vuoksi suhteellisen lyhyinä. Silmät ovat väritykseltään vihreät. Vasemmassa korvalehdessä on lävistys. Ulkonäkö pidetään usein siistinä, mutta parransängen annetaan joskus kasvaa. Käsivarresta löytyy yksi tatuointi, joka on otettu äidin vuoksi.

Mies suosii rentoja vaatteita, joissa on helppo liikkua. Koskaan ei voi tietää, milloin pitää ottaa jalat taas alle, joten vaatekasasta löytyvät vain muutamat vaatekappaleet. Eniten hän käyttää t-paitoja, huppareit sekä farkkuja. Parempia treffejä varten on hankittu parit kauluspaidat. Pukeutumisessa käytetään neutraaleja värejä, jotka eivät kiinnitä huomiota ympäristössä. Massaan on helpompi kadota, jos tekstiileissä ei ole mitään muistamisen arvoista. Kaulassa on usein Santa Muertea esittävä riipus, joka on saatu isoäidiltä lahjaksi.

Marcos on juuri sellainen stereotyyppinen teini: äänekäs pikkunilkki, joka uhoaa paljon eikä ota mitään tosissaan. Vaikka ikää on jo karttunut, käytöksestä ei ole päästy eroon. Mies jakaa paljon mielipiteitä, ihan ystävienkin keskuudessa. Joillekin osataan olla hyvinkin mukavia ja herttaisia, toisille taas täysi kusipää. Käytös riippuu hyvin paljon siitä, päättääkö tummatukka pitää toisesta vai ei. Mielikin muuttuu kuin tuuliviiri ja vittuilun jälkeen saatetaan olla hyvinkin aurinkoisia. Vitsit lentävät ja koiranpentu-ilme kohoaa kasvoille. Eihän kukaan nyt voisi hänelle olla vihainen. Kunhan lisää vain puhetta ja pälpättää toisen pyörryksiin, ongelmat on ratkaistu.

Mies tavoittelee omaa etuaan häikäilemättömästi eikä häpeä edes myöntää sitä. Häpeä ei taida edes kuulua sanavarastoon. Suu käy nopeammin, kun aivot ehtivät rekisteröidä. Ja yleensä suusta pääsee paljon tyhmyyksiä ja törkeyksiä. Suorapuheisuutensa ansiosta monet on saatu suuttumaan eikä siitä tule itselle edes paha mieli. Muiden loukkaaminen on helppoa ja vastaväitteet väännetään vitsiksi. Valehtelu on myös hyvin helppoa ja hän puhuukin seurasta riippuen kuraa suurimman osan ajastaan.

Vaikka kadulla onkin kasvatettu paksu nahka, se ei silti ole saanut helposti kuohuvaa temperamenttia laantumaan. Suuttuessaan Marcos uhoaa paljon ja on usein se, joka lyö ensimmäisenä. Jos omaa kunniaa on loukattu, siitä saa maksaa karvaasti. Hän tappelee usein siihen viimeiseen lyöntiin asti ja on hyvinkin kostonhimoinen, jos sille päälle osuu. Omaa jengiä kohtaan ollaan myös suojelevaisia ja näiden puolesta voitaisiin tapella hamaan loppuun asti.

Flirttailu onnistuu luonnostaan, jos sille on tarve. Sitä voidaan harrastaa paikasta ja ajasta riippumatta ihan missä vain. Hän tietää olevansa hyvännäköinen eikä pelkää hyödyntää kaikkia avujaan. Marcoksen petiseura vaihtuu tiuhaan tahtiin eikä vakituista kumppania ole edes ajateltu hankkivan. Hän rakastaa saamaansa huomiota ja se saa jo ennestään ison egon paisumaan. Muille saatetaan heitellä kohteliaisuuksia ihan vain lämpimikseen. Kunhan joku tulisi kainaloon ja mikä parasta: maksaisi siitä. Onhan se raha petiseuraa tärkeämpi asia.

Kaiken tämän egoilun ja pullistelun takaa löytyy kuitenkin varovainen mies. Lapsuudessaan tapahtuneet katoamiset ovat vaikuttaneet Marcosiin enemmän kuin hän haluaisi myöntää. Tästä syystä hänen on hyvin vaikea päästää ketään lähelleen tai edes puhua omista asioistaan. Muut pidetään aina vähintään käsivarren mitan päässä. Vaikka hän itse aiheuttaakin ongelmia toisille yliluonnollisille, mies pelkää joutuvansa itse kohteeksi. Hän onkin hieman vainoharhainen eikä pysty nukkumaan tuntemattomien seurassa. Tai edes ystävien kanssa. Paria poikkeusta lukuunottamatta.

Vaikkei Marcos koe olevansa mitenkään uskonnollinen, hän käy silti ajoittain kirkossa. Monesti hän vain istuu kauimmaisella penkkirivillä ja katselee ympärilleen. Muiden tarkkailu tulee luonnostaan. Pitäähän sitä seurata, kellä voisi olla paksuin rahapussi. Joskus hän saattaa intoutua rippituoliin, jos syntien taakka kasvaisi liian suureksi. Tällä tavalla ei ole miehelle mitään henkistä merkitystä. Kunhan pääsisi hetkeksi rehvastelemaan omilla ansioillaan jollekin tuntemattomalle. Silloin tuntuu taas hyvältä ja pystytään jatkaa arjessa eteenpäin.

“Rafael oli uhrata elämänsä lapsensa vuoksi ja pyhä korppi päätti lahjoittaa tälle taidoista tärkeimmän: muodonmuutoksen.” Näitä sanoja Cuervon suku oli siteerannut vuosikymmenten ajan. Muodonmuutoksen lahja eli vahvana sukupolvesta toiseen, mutta välillä ilmoille nousi tieto voimakkaammasta henkilöstä. Nämä pystyivät omaksumaan minkä tahansa eläimen muodon. Usein kyseiset henkilöt olivat myös taitavia muussa magiassa. Tämä teki heistä entistä suositumia perheensä sekä yhteisönsä kesken. Ennen Marcosin syntymää, suvussa oli ollut vain kymmenen, jotka kykenivät olemaan muuta kuin korppi. Edellinen oli ollut isoisoäiti, Dorotea, joka oli kuitenkin 50-luvulla kadonnut mystisesti. Naista etsittiin kuukausien ajan, mutta tämän uskottiin eksyneen Tepoztlánin kylän ympäröiville vuorille. Perhe ei uskonut tähän, koska nainen oli elänyt alueella koko ikänsä ja tunsi seudut kuin omat taskunsa.

Suvussa alkoi sattua outoja katoamisia Dorotean jälkeen. Kyseessä oli usein vahvempia yksilöitä, joiden taikuuden lahja poikkesi ns. normaalista. Osa näistä tapauksista kuitattiin eksymisillä, toiset taas olivat muuttaneet pois. Silti suvun vanhimmat päättivät, että erikoisten lahjojen siunaamat lapset pidettäisiin valvovan silmän alla. Nämä eivät saaneet liikkua miltei missään yksin. Marcosin isosetä, Basilio, puhui järjestelyn puolesta pitkään ja hänet valittiinkin yhdeksi vartijoista. Katoamiset loppuivat muutamaksi vuodeksi, mutta alkoivat taas. Se alkoi aiheuttaa hätäännystä suvun keskuudessa ja perheenjäsenet alkoivat muuttaa pois kylästä.

Marcos syntyi Aitorin ja Dalian neljänneksi lapseksi 13.kesäkuuta. Hän oli odotettu lisä perheeseen ja saikin kaiken huomion. Temperamenttisen luonteensa ansiosta, poika sai aina pitää päänsä. Suvun vanhimmat varoittelivat, että tästä kasvaisi hemmoteltu kakara, jos kuria ei pidettäisi. Se ei saanut vanhempia tai sisaruksia luopumaan lellittelystä. Lapsuus sujui rauhallisissa merkeissä eikä katomisiakaan ollut hetkeen tapahtunut.

Ollessaan kuusivuotias, Marcos manifestoi lahjansa laajemmin ensi kertaa. Olihan lapsella tapana välillä muuntautua korpiksi, olivathan voimat vielä epävakaat. Tällä kertaa muodoksi oli valikoitunut hiiri. Isoäidit, Carmela ja María, olivat olleet auttamassa lastenhoidossa ja näkivät lattialla vipeltävän hiiren. Eläintä yritettiin ajaa ulos talosta, kunnes se lopulta muuntautui nauravaksi lapseksi. Tämä järkytti vanhoja naisia suunnattomasti ja lähipiiri pyydettiin koolle. Kaikki tiesivät, että lapsi olisi pidettävä turvassa, jottei tälle tapahtuisi mitään. Vanhemmat pitivät isovanhempia ylisuojelevaisina eivätkä uskoneet näiden varoituksia. He kuitenkin lupasivat olla kertomatta kenellekään Marcosin voimista.

Pari kuukautta hiiri-episodin jälkeen, kaupungista katosi jälleen kaksi muuta voimakasta noitaa. Pariskunnan asunnosta löytyi kamppailun merkkejä ja poliisit tutkivat asiaa. Tilanne alkoi nyt kunnolla huolestuttaa vanhempia ja he ryhtyivät suunnittelemaan muuttoa. Isosisko Eva María kertoi muutaman päivän jälkeen tunteneensa jonkun seuraavan itseään. Tätä tapahtui parin päivän ajan, kunnes uutisiin tuli tieto katoamisesta. Tämän jälkeen he päättivät USA:n sijaan lähteä Kanadaan. Laukut pakattiin salamyhkäisesti ja vain isovanhemmille kerrottiin suunnitelmista. Muiden ei tarvinnut kuulla heidän olinpaikkaansa, jotta he pysyisivät turvassa. Saatuaan tarvittavat paperityöt tehtyä, perhe katosi pimeyden turvin matkoihinsa.

Sopeutuminen uuteen maahan ei ollut helppoa, etenkään kielimuurin takia. Vanhemmat vahtivat lapsiaan, etenkin Marcosia, jatkuvasti. Heidät vietiin ja haettiin koulusta. Kavereille ei saanut mennä, ellei siellä ollut aikuisia paikalla. Julkisilla paikoilla ei saanut liikkua ilman aikuista. Mitään ei saanut tehdä ilman aikuista. Puhelimessa piti olla GPS koko ajan päällä, jotta olinpaikkaa voitaisiin seurata. He olivat kuulleet Meksikosta uutisia, että Basilio oli kadonnut. Isosedän oletettiin myös joutuneen kidnapatuksi, olihan tämäkin erittäin voimakas noita. Tämä sai vanhemmat jälleen hätääntymään ja tekemään uusia suunnitelmia. Nalid valikoitui perheen seuraavaksi kohteeksi, koska se oli tarpeeksi kaukana Meksikosta eivätkä monet olleet kuulleet paikasta.

Uuden muuton jälkeen Marcos alkoi oireilla entistä enemmän. Hän tappeli sisarustensa kanssa ja lintsasi koulusta. Tunneilla häiriköitiin ja poika oli tämän tästä jälki-istunnossa. Vanhemmat yrittivät puhua pojalleen järkeä, mutta heitä ei kuunneltu. Marcos alkoi olla kyllästynyt jatkuvaan seurantaan ja kyttäykseen. Hänelle tuli tavaksi sulkea puhelimensa koulun jälkeen ja kadota hetkeksi aikaa. Kuitenkin pimeän tuloon mennessä hän saapui aina kotiin. Käytös kuitenkin kiristi välejä vanhempiin entisestään ja arestia tuli moneksi viikoksi.

Saatuaan peruskoulun päättötodistuksen, Marcos pakkasi tavaransa reppuun ja lähti. Hän oli varastanut vanhemmiltaan muutaman satasen, joiden kanssa olisi pärjättävä hetken aikaa. Puhelin jätettiin huoneeseen, koska kenenkään ei haluttu seuraavan. Nuorukaisen myöhäinen ulkoiluaika ei tullut vanhemmille yllätyksenä, joten tämän odotettiin palaavan kotiin hetkellä millä hyvänsä. Tuntien kääntyessä aamuyön puolelle, vanhemmat olivat jo huolissaan. Poliisitkin hälytettiin paikalle, mutta ongelmanuoren etsiminen ei tuntunut kiinnostavan. Kyllä poika kotiin tulisi, kun rahat loppuivat.

Marcosia ei näkynyt eikä kuulunut. Roivan kiertäminen ei tuottanut tulosta eikä poliiseilla ollut mitään uutta tietoa. Dalia pelkäsi jo pahinta, josko poika oli joutunut kidnappaajan kynsiin. Postaukset nettiinkään eivät auttanee. Lapsi oli poissa eikä näyttänyt tulevan takaisin. Vanhempien kaivatessa poikaansa kotona, tämä taas tunsi elävänsä ensimmäistä kertaa. Kukaan ei kysellyt perään ja hän vastasi itsestään. Elämä kadulla ei kuitenkaan ollut helppoa. Törsättyään rahansa muutamassa päivässä, todellisuus iski vasten kasvoja. Ilman rahaa ei ollut ruokaa.

Marcos alkoi pian pyöriä muutaman nuoren ryhmittymässä ja heistä tulikin hänelle jonkinlainen perheen korvike. He tekivät yhdessä erilaisia rötöksiä sekä näpistyksiä ja punkkasivat välillä yhdessä jonkun kämpillä. Joskus tuli tappeluita toisten kanssa, mutta silti kloppi tunsi olevan kuin kotonaan. Hän ei ollut nähnyt enää katoamisilmoituksia itsestään pitkään aikaan. Ehkäpä vanhemmat olivat jo luovuttaneet. Noita muisteli perhettään mahdollisimman vähän, jottei koti-ikävä veisi vahingossakaan liian lähelle taloa. Kiinni ei haluttaisi jäädä.

Täysi-ikäisyyden saavutettuaan alettiin näpistyksien ja taskuvarkauksien lisäksi elättää itseä maksullisilla palveluilla. Asiakkaita oli kyllä, mikäli kaikkeen suostui. Eihän se mitään luksusta ollut, mutta oikeissa piireissä summat kasvoivat kokemuksen myötä. Mainetta niitettiin ja kysyntä kasvoi. Rahaa ei kuitenkaan tullut omasta mielestä niin paljon, että voisi elellä ilman varastelua. Muutaman vuoden päästä saatiin hyvä idea liittyä The Vultures-murtojengiin. Muodonmuutoksen taidoillaan pystyttiin hankkimaan tietoa huomaamattomasti sekä pitämään ympäristöä silmällä. Jengiin liittyminen tuntui parhaalta idealta ikinä, koska Marcos tunsi saavansa itselleen lisää kunniaa.

Kaiken näiden ohella päätettiin alkaa yrittäjäksi. Hän päätti alkaa tehdä “amuletteja” ja myydä niitä eteenpäin. Sosiaalinen media auttoi saamaan seuraajia, kun hän esitti omaavansa voimia, joita ei oikeasti ollut. Pari kasvotonta thirst trapia siellä täällä ja seuraajien määrät huitelivat muutamissa tuhansissa. Asiakkaitakin tuli mukavasti ja “amulettien” hinnat lähtivät nousuun. Pari kertaa lähdettiin myös deiteille, kunhan vastapuoli tarjosi siitä rahaa vastineeksi.

Eräänä iltana baarissa tuli vanha asiakas vastaan. Tämä raahasi Marcosin kadulle ja riehui jotain siitä, miksei rakkaus-amuletti ollut toiminut. Samalla heebo tuli paljastaneeksi olevansa myös yliluonnollinen. Ottihan noita muutaman iskun naamaansa, mutta toinen sai varmasti kovemmat osumat. Muutama päivä kului ja haavat paranivat. Asia jäi kuitenkin kaihertamaan, olihan toinen ollut täysi mulkku. Yrittäessään löytää seuraavaa kohdetta murrolle, Marcos törmäsi mieheen, joka kertoi olevansa metsästäjä. Hän laski yksi yhteen ja päätyi paljastamaan kaiken tietonsa aikaisemmasta nyrkkeilysäkistään. Ihan vain siksi, että tämä oli ollut vittumainen. Ja tietenkin rahan takia. Tästä nousikin uusi idea, jolla tienata paljon rahaa. Myydä tietoa yliluonnollisista metsästäjille. Piti vain pitää omat voimat kurissa, ettei joutuisi vahingossakaan itse näiden kynsiin.

Basilio syntyi Cuervon sukuun vuonna 1932 ja oli perheensä kolmas lapsi. Kaikille lapsille siunaantui muodonmuutoksen lahja ja siitä iloittiin. Tosin nuorempi sisar, Dorotea, sai lahjoista vahvimman ja pystyi muuttumaan haluamansa eläimen muotoon. Mies oli aina ollut kiinnostunut suuremmista voimista ja kateus nuorempaa sisarta kohtaan kasvoi. Miksei hän voinut olla tätä voimakkaampi? Asiaan tuli kuitenkin muutos yllättäen, kun hän humalapäissään onnistui tappamaan naapurikylässä asuvan noidan. Hetken aikaa tapahtumaa pohdittiin, mutta Basilio näki tilaisuutensa tulleen. Hän varastaisi tuon ärsyttävän ukon voimat ja söisi tämän sydämen. Vallantunne tuntui mahtavalta ja mies alkoi sekaantua hämärämpiin hommiin. Pian hän oli kartellin juttusilla ja huomasi löytäneen bisnesidean. Kun hän oli kerskaillut teoillaan kartellilaisille, nämä kertoivat pomon etsivän itselleen uusia voimia. Mietittyään asiaa ehkä sekunnin, Basilio oli ilmoittanut voivansa auttaa.

Ensimmäiset uhrit olivat Cuervon suvusta, luottivathan nämä vanhaan mieheen. Kaikista vahvemmista yksilöistä pidettiin kirjaa ja näiden sydämet myytiin eniten tarjoaville. Sisaren sydän lähti erittäin sievoisella summalla, vaikka mies olikin sen aluksi itse suunnitellut syövänsä. Yhtäkkiset voimat olisivat olleet liian epäilyttäviä, joten riskiä ei otettu. Kateus antoi lisävoimia teon suorittamiseen eikä siitä podettu mitään tunnontuskia. Eihän ukko koskaan saanut tietää, kelle sydän meni, mutta se helpottaisi hänen selityksiään. Jos joku kyseli, hän ei tiennyt mitään.

Cuervojen ohessa muista lähiseudun noidista alettiin myös pitää kirjaa. Mikäli joku herätti huomion, tämä kaapattaisiin helpon rahan toivossa. Rahaa alkoi kertyä tilille melkoisella tahdilla, mutta se ei lieventänyt himoa yhtään enempää. Basilio oli päättänyt tehdä itsestään mahtavimman noidan alueella, joten kaikki uhkatekijät piti hoidella pois päiviltä. Keikkaa alettiin myös tehdä Meksikon ulkopuolella, mikäli asiakkaalla oli haluttu kohde. Jos joku halusi, hän toteuttaisi. Turhia kyselemättä.

~ Puhuu äidinkielenään espanjaa, englantia puhuessa kuuluu pieni aksentti
~ Tupakoi, käyttää paljon alkoholia ja joskus bilehuumeita

~ Suhteellisen kätevä käsistään, koska tekee amuletteja

~ Sosiaalisen median suurkuluttaja, vaikka postaukset ovat välillä täynnä kirjotusvirheitä

~ Saanut katolisen kasvatuksen ja käy välillä kirkossa