Nathaniel "Crosnig" Crimson

26 vuotias, syntynyt 9.5.1995 paikassa Ranska, Chartres
Seksuaalinen suuntautuminen: Hetero (Visusti kaapissa oleva homoseksuaali)
Siviilisääty: Naimaton, yksinhuoltaja isä 6 vuotiaalle tyttärelle nimeltä Rosie (Puolienkeli)
Laji: Ihminen
Ammatti/työllisyystilanne: Pappi, metsästäjä (pakotetulla eläkkeellä)
Erikoistunut vampyyreihin

Nathaniel kärsii dissosiatiivinen identiteettihäiriöstä joka manifestoituu tällä hetkellä kahdella persoonalla.


Crosnig:

Luonteista alkuperäinen joskin omaksunut toisen nimen, jättääkseen vanhempien rakkaudella antaman kastenimen puhtaaksi, on luonteeltaan äkkipikainen, kiukkuinen ja yleensä hieman katkera maailmaa ja kohtaloansa kohtaan. Crosnig on vakuuttunut että jatkaa metsästämistä vielä täälläkin jos sellaiseen on tarvetta. Kaikesta tästä huolimatta, hän kykenee olemaan rauhallinen halutessaan ja suunnittelemaan niin saarnaa, kuin suunnitelmaa tappaa ja metsästää verenimijät sukupuuttoon.
Crosnig on myös hyvin suorasukainen eikä jaksa kaunistella asioita, hän on kuitenkin myös oikeudenmukainen ja baarissa jos joku ahdistelisi naista, hän menisi väliin, joskin puhumisen sijaan luultavasti turvautuisi välittömästi väkivaltaan ja uhkailuun.

Nathaniel:

Persoona joka yleensä hoitaa pappistyöt, lempeä ja huomaavainen. Nathaniel tekee kaikkensa miellyttääkseen kaikkia, hän haluaa olla ystävällinen ja että kaikki eläisivät sovussa ja rakkaudessa keskenään. Hän antaa lähes kaiken anteeksi ihmiselle, joskin hänelläkin on rajansa.
Nathaniel on kuitenkin aina iloisesti auttamassa, jopa silloin kun hänen fyysiset rajansa tulevat vastaan ja siinä missä Crosnigin kehonhallinta on lähes entisensä, Nathaniel on kömpelö ja satuttaa itseään lähes koko ajan milloin mihinkin. Siinä missä kuitenkin Crosnig lähes rypee synnissä ja välillä itsesäälissä, Nathaniel on armollinen itselleen ja sitä kautta usein manifestoituukin, kun Crosnig on pohjalla ja kykenemätön tekemään mitään. Yleensä tällaisen episodin jälkeen, Crosnig tuntee olonsa aina hetken hieman paremmaksi ja kykenee jatkamaan kevyemmin mielin.

Yhteistä persoonille on kuitenkin täydellinen omistautuminen ja rakkaus heidän tytärtään Rosieta kohtaan. Siinä missä Crosnig on tiukempi, mutta samalla enemmän tyttärensä ehdottomaan rakkauteen tukeutuva, Nathaniel on se hupsu isä joka unohtaa eväät kun lähtee töihin ja joskus polttaa perunat pohjaan, mikä tekeekin Rosiesta välillä isänsä huoltajan jopa näin pienessä iässä. Rosie toimii myös viestinvälittäjänä persoonien kesken, Crosnigia ei ole koskaan diagnosoitu, eikä hänen tilastaan ole puhuttu.

Rosie kuitenkaan ei pelkää sanoa asioita lapsellisen suoraan tapaansa ja kertookin silloiselle isällensä aina, miksi kattilassa on palaneita perunoita, tai miksi isällä on päällä mustat vaatteet, asiallisten ja siistien sijaan. Samoin tyttö muistaa myös muistuttaa isäänsä muista asioista ja auttanut isäänsä kehittämään systeemin jolla kumpikin persoona kirjoittelee viestejä kalenteriin toisilleen, erilaisista tapahtumista, lääkärikäynneistä yms.

198 cm pitkä
87 kiloa

Nathaniel on pitkä, mutta lihaksikas, jota ei tämän käyttämän mustan pappispuvun takia aina läheskään huomaa. Tällä on kylmänsiniset silmät ja katse joka tuntuu porautuvan läpi sielun. Tämä kuitenkin vaihtelee persoonan mukaisesti. Crosnigin kasvot ovat ikuisessa vihaisessa kurtussa, tämä puhuu töksäytellen ja lyhyillä lauseilla, hänen kehonsa on aina kuin jousi, valmiina liikkumaan ja toimimaan. Hänen kehon liikkeensä ovat tiukkoja ja hieman jäykkiä.
Siinä missä hänen lempeämpi persoonansa, Nathaniel, laahaa jalkojansa, ei kykene käyttämään vasenta kättään, mutta puhuu aina pehmeällä ja ystävällisellä äänellä, tämän persoonan kasvot, ovat aina hymyssä ja rennot. Hän on tietoinen pituudestaan, muttei koskaan pidä siitä meteliä, hänen kätensä ovat suhteessa kehoon hieman suuremmat ja sormet lähes hämähäkkimäiset, ne ovat myös känsäiset ja kovettuneet, kysyttäessä vastaus on yleensä kova työnteko rakennustöissä ulkomailla kirkon rakennus töissä.
Hänen hiuksensa ovat vaaleat, lähes sädekehämäiset ja yleensä puolipitkät, Nathanielin yrittäessä kasvattaa niitä ja Crosnigin leikatessa niitä. Monesti hiukset ovatkin juuri sen näköiset, että seurakunnan hyvä pappi leikkaa ne itse, tai antaa pienen tyttärensä tehdä sen. Näistä kahdesta persoonasta Nathaniel on likinäköinen ja pitää pyöreitä ohutsankaisia laseja päässään.

Hänen kehonsa on kuntoutuksen ansiosta pitänyt massaansa, mutta Crosnig tekee koko ajan kaikkensa palauttaakseen rasvaprosenttinsa takaisin lähes nollaan. Hän on lihaksikas, mutta lihaskarjua hänestä ei pituuden tähden saa tekemälläkään. Kehossa on ympäriinsä erilaisia arpia jotka ovat jääneet muistoksi metsästäjänä toimimisesta, suurin arpi on kuitenkin selässä.
Iho selän puolella on kireää, vaaleaa ja arvet kaikesta yrityksestä huolimatta, ovat selkeästi piirtyneet selkärangan molemmin puolin. Näitä Crosnig kuitenkin kantaa ylpeänä, eikä pelkää tai vieroksu niitä.

Kumpikaan persoona ei pidä parrasta, joten miehen kasvot ovat aina ajetut ja siistit, ainakin seurakunnan edessä, joskus Crosnig saattaa jättää pienen kasvun jos päättää pitää vapaapäivän ja soluttautua tavallisten ihmisten sekaan hetkeksi.

Crosnigilla ei ole tatuointeja, mutta hän on päättänyt Roivassa käydä hakkaamassa kätsivarteensa tyttärensä nimen. Myöskään koruja häneltä ei löydy, joskin nyt, kun hän alkaa ymmärtää voivansa elää hieman vapaammin ja koska hänen tyttärensä haluaa korvakoruja, niidenkin mahdollisuus on noussut mahdollisuudeksi.

Kun Crosnig ei ole pappispuvussa, hän pukeutuu tummaan, nahkaan ja prätkämäisiin vaatteisiin. Joskin Nathaniel taas pukeutuu paljon konservatiivisemmin, suoriin housuihin, kauluspaitoihin ja lämpimiin neulottuihin liiveihin.

Nathaniel syntyi ranskassa hyvin tiukkaan ja vanhoilliseen katotilais perheeseen.Jossa perhe kävi kirkossa tunnollisesti ja eli muutenkin uskontonsa vanhoillisemman oppien mukaisesti.
Nathanielin vanhemmat eivät kuitenkaan koskaan saaneet enempää lapsia kuin kaksi poikaansa, mikä suretti molempia, joskaan ei siksi että he olisivat rakastaneet lapsiansa, vaan koska se tuntui tappiolta, sillä olihan suurperhe paras siunaus mitä Jumalalta olisi voinut koskaan saada, niinhän heille jo pappikin  kertoi, ehkäisy oli syntiä,ja heidän perheensä oli tahraton.
 
Nathaniel kävi kiltisti kirkossa vanhempiensa kanssa , toimi kuoropoikana ja hoiti muutenkin kaiken vanhempiensa toiveiden mukaisesti osana seurakuntaa. Siinä missä hänen veljensä Dimitri oli kapinoiva ja täysin oman tiensä kulkija, joka haastoi jo pienestä pitäen vanhempiensa näkemystä uskonnosta ja teki sen virheen että julisti itsensä teini-iän alussa ateistiksi. Dimitrin kapinointi aiheutti perheessä paljon konflikteja ja eräänä yönä tämän ollessa 14-vuotias Dimitri vain lähti kotoansa, katsomatta koskaan taaksensa.
Nathanielia veljen katoaminen perheestä ei tuntunut vaikuttavan millään tavoin. Hän oli vanhempiensa kautta oppinut ettei hänen veljellään ollut sijaa perheessä, joskus joku jopa puhui siitä, että poika saattoi olla saatanan riivaama, tällaiset puheet aiheuttivat Nathanielille painajaisia ja voimakkaita pelkotiloja. Heidän vanhempansa olivat helpottuneita vanhimman lapsen poistumisesta perheestä ja taloon vaihdettiin lukot sen varalta että tämä joskus päätäisikin palata. Nathaniel oli tällöin 10 vuotias.

Ollessaan kuoripoikana Nathaniel joutui kuitenkin hyväksikäytön kohteeksi, joka laukaisi hänessä traumaperäisen sivupersoonahäiriön.
Nathaniel, joka oli aina ollut, kaikesta ympärillään olevasta pahantahdosta huolimatta kiltti ja tehnyt kuten pyydettiin, käyttäytyen aina kuin enkeli, vanhempiensa suureksi iloksi ja ylpeydeksi. Muuttui agressiiviseksi ja vihaiseksi maailmalle, ymmärtämättä kuitenkaan syytä miksi hän suuttui niin herkästi. Hänen suunnaton halunsa kuitenkin olla vanhemmillensa täydellinen katolilainen ja kristitty lapsi, pakotti hänen luomaan uuden persoonan, joka täytti tämän tilan.

Tämä persoona omaksui itsellensä nimen Nathaniel ja myöhemmin tämän vanha persoona, otti omakseen metsästäjänä hänelle annetun nimen, joka sopi paremmin hänen kaltaisellensa, väkivaltaiselle ja vihaiselle ihmisille. Nathanielin piti olla puhdas, Nathanielin piti olla kiltti ja kun tämä ei toteutunut alkuperäisen persoonan taholta, uusi otti vallan suojellakseen ensimmäisen mielenterveyttä.

Hänen oma persoonansa kuitenkin aiheutti perheessä liikaa ongelmia, sillä kotona hän tunsi ensin olevansa turvassa ja voivansa olla oma itsensä, äidin ja isän kultalapsi, tämän turhautuminen vei kuitenkin usein voiton tästä ja hän räjähteli väkivaltaisesti vanhemmilleen. Myöskin pojan pikkuhiljaa tuntema syyllisyys ja herännyt seksuaalinen kiinnostus omaa sukupuolta kohtaan, aiheutti lisää hämmennystä ja turhautumista, joka sekoitti syyllisyyteen tapahtuneesta.

Pojan vanhemmat kääntyivät seurakuntansa papin puoleen ja tämä ehdotti katolista yksityiskoulua pojille joilla oli ongelmia käytöksen kanssa. Samaan aikaan seurakunnassa sattui kuitenkin olemaan eräs vanhempi pappismies, joka todellisuudessa oli ammatiltaan metsästäjä. Hän oli tullut vierailemaan ensin vain läpimatkalla, mutta koska sai olla mukana Nathanielin vanhempien konsultaatiossa, hän lupasi haastatetella poikaa ja antaa oman vaihtoehtoisen näkemyksensä. Josta Nathanielin vanhemmat olivat hyvinkin kiitollisia.
Haastateltuaan Nathanielia, hän näki pojan kärsineen jostain pahemmasta kuin käytösongelmista, mutta samalla näki kuitenkin pojan potentiaalin kaiken sen kiukun ja turhautumisen alta ja suostutteli vanhemmat ja seurakunnan papiston antamaan pojan hänen hoiviinsa. Vanhemmille hän kertoi kuinka oli pappina eräässä vuoristojen luostarissa jossa juuri Nathanielin kaltainen poika tulisi kukoistamaan ja jonain päivänä tekemään perheensä ylpeäksi palvelemalla Herraa, mitä suurimmissa ja jaloimmissa tehtävissä.

12-Vuotiaana Nathaniel astuikin uuteen kotiinsa ranskan alpeilla sijaitsevaan luostariin, jossa hän ja useat muut pojat koulutettiin taistelemaan, puolustautumaan ja metsästämään vampyyreita. Heidän koulutukseensa kuului varushuoltoa, selviytymistä luonnossa sekä muita erikoistumisia, joista Nathaniel valitsi itsellensä teräaseiden käsittelyn, ampuma-aseet eivät puhutelleet häntä koskaan ja hän olikin taistelussa monesti jopa tovereilleen vaarallinen vastus. Minkä takia hän harjoitteli myöhemmin usein Mestarin kanssa tai niiden jotka olivat yhtä rajuja ja valmiita kuin tämäkin.

Luostarissa, hänen oma persoonansa sai olla lähes koko ajan oma itsensä, kuitenkin pojan oma sisäinen taistelu aiheutti ongelmia ja joskus tämä hämmensi niin opettajia kun hänen persoonansa saattoi olla ensin agressiivinen ja lähes holtiton, kunnes yht äkkiä hän olikin mitä tasapainoisin, kiltein ja hymyilevin oppilas koskaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut koulutusta, joten tilanteen annettiin olla, sillä molemmat persoonat olivat yhtä innokkaita oppijoita, siinä missä Crosnigiksi nimetty oli nyt heistä agressiivisempi ja vaarallisempi ja Nathaniel kohtelias ja puhdas, sekä huomattavasti harkitsevampi käytökseltään.

Hän oli viettänyt luostarissa lähes kuusi vuotta elämästään kunnes täytti 18-vuotta, hänen käytöksensä oli niiden vuosien aikana eriyttänyt häntä muista metsästäjistä, jotka olivat alkaneet myöskin epäillä alpha male joukossaan, tämän seksuaalista suuntautumista , houkutellen Crosnigin yhden harvan vapaaillan ajaksi heidän mukaansa läheiseen kaupunkiin juottaen kokemattoman nuoren miehen hyvinkin vahvaan humalaan, yllyttäen tätä todistamaan olevansa oikea mies, eikä mikään keijukainen.
Crosnig alkoholin rohkaisemana suoritti tämän teon ja katui sitä seuraavana aamuna syvästi. Tällöin hänen kolmas persoonansa, jonka olemassaolosta kukaan ei ollut siihen asti ollut tietoinen, otti hetkeksi ohjat ja kosti muille pojille hienovaraisella tavalla jota kuumapäinen Crosnig ja liian kiltti Nathaniel ei olisi koskaan osannut saada aikaan. Kadoten uudestaan odottamaan hetkeä jolloin sitä taas tarvittaisiin.

Sen sijaan että Nathaniel olisi erotettu tämän koston takia, Mestari otti tämän siitä päivästä lähtien mukaansa virallisiin tehtäviin kentälle ja päätti että nuoren miehen ajatukset oli ohjattava muualle kostonhimosta ja lähes dramaattisesta tavasta käsitellä syntejä joita hän oli omasta mielestään suorittanut. Vanhan mestarin iloksi se oli juuri sitä mitä tarvittiin ja Nathaniel kukoisti kentällä saaden pian luvan jäädä jo kokeneiden metsästäjien kanssa keskenään, näitä veteraaneja kuumapäinen Crosnig ei pahemmin haitannut vaan nämä osasivat ohjata poikaa opettamalla tälle tapoja jolla hän sai varmasti purettua kaikki tunteensa kentälle ja oli liian väsynyt ajattelemaan mitään sen suurempia tai dramaattisempia asioita tehtävien jälkeen.

Tätä jatkui menestyksekkäästi 4 vuotta, Crosnig täytti 20 vuotta ja oli jo tehokas metsästäjä tovereidensa rinnalla, vaikka hän oli edelleenkin hieman ulkopuolinen, huomattuaan että nautti enemmän omasta hiljaisesta seurastaan, kuin monien tovereidensa hieman ronskimmasta menosta ja asenteesta elämään ja sen iloihin.

Hänen nuoruuden tekonsa kuitenkin seurasivat häntä metsästäjänäkin ja Crosnig sai kuulla että humalaisesta yhden yön jutusta, oli syntynyt tytär, eikä kuvauksesta voinut erehtyä, vaaleat hiukset, siniset silmät, se oli hyvin varmasti hänen tyttärensä. Hän sai kuulla myös, että tämän äiti oli langennut huumeisiin ja tyttö eli törkyisissä oloissa ja oli alituisessa vaarassa tämän tähden. Kaikki Nathanielin persoonat olivat samaa mieltä, tytär piti pelastaa ja hän päättikin että poistuisi viimeisimmän yhteisen ison metsästysreissun jälkeen takaisin ranskaan, josta oli poistunut isompien keikkojensa myötä.

Vampyyreillä oli kuitenkin muita suunnitelmia ja sinä iltana joka järjestettiin Crosnigin lähtöä varten metsästäjät juhlivat paikallisessa pienessä baarissa romaniassa, kun heidät yllätettiin, lähes kirjaimellisesti housut kintuissa. Taistelu oli verinen ja suurin osa metsästäjistä kuoli tai vammautui vakavasti, Crosnig oli yksi jälkimmäisistä. Hänen selkänsä vammautui niin vakavasti ettei hän kyennyt kävelemään kahteen vuoteen.

Koska hän oli metsästäjä, hänet ohjattiin laitokseen sveitsissä, jossa oli saatu hyviä tuloksia juuri hänen saamiensa vammojen kanssa. Hän varoitettiin että työtä oli tehtävä ja että täydellinen parantuminen ei ollut koskaan varmaa. Crosnigilla oli kuitenkin uusi syy elää ja kuntoutua, hänen Vanha mestarinsa, oli huolehtinut valmiiksi paperit, joilla hän sai oman tyttärensä huoltajuuden ja mestari jopa järjesti heille asunnon parantolaan ja avustajan jotta Crosnig sai tutustua ja elää nyt uudessa roolissaan, koututuvana potilaana ja isänä.

Hän kuntoutui kahdessa vuodessa siihen pisteeseen, että sai luvan aloittaa itsenäisen elämänsä, hänen kykynsä kävellä oli lähes palautunut, joskin persoonien välillä oli eroja. Crosnig käveli hyvin, kykeni nostamaan raskaitakin asioita, kielloista huolimatta ja tunsi olonsa energiseksi, Nathaniel taas, ei kyennyt käyttämään vasenta kättään ja liikkui hitaasti ja kankeasti, palellen lähes missä lämpötiloissa tahansa ja änkyttäen hieman.

Mahdollisuudet palata metsästäjän toimeen Katolilaisen kirkon kautta, oli kuitenkin mahdotonta, nämä eivät hyväksyneet taistelussa vammautunutta enään riveihinsä ja päättivät että rauhallinen elämä uudessa seurakunnassa pappina olisi sopiva toimi entiselle metsästäjälle ja tämän tyttärelle. Jossain kaukana missä kirkko oli hieman uudistuneempi eikä seurakunta katsoisi kieroon nuorta yksinhuoltaja miestä.

Hänelle annettin käteen liput lentokoneeseen ja luvattiin määränpäässä avaimet käteen uuteen asuntoon ja pieneen kirkkoon jossain päin maata nimeltä Nalid. Pieni katkeruuden maku suussaan Crosnig otti pestin vastaan, pakkasi vähäiset tavaransa ja kaiken sen mitä oli rakkaalle tyttärelleen hankkinut ja lähti uutta elämäänsä kohti.

Hän saapui Nalidiin ja sai todellakin avaimet asuntoon Roivassa, hänen seurakuntansa sijaitessa jossain Nalidin maaseudulla jossa hänen kuuluisi pitää jumalanpalveluksia ja johtaa seurakuntaansa. Nathaniel onkin kotiutunut asuntoonsa, aikeina hankkia talo maaseudulta hänelle ja tyttärellensä. Hän on jo hankkinut valmiiksi maasturin jota ajaa ja koristellut ensimmäisenä Rosien huoneen tytön itse haluamilla väreillä, yrittäen oppia elämään tavallista kirkonmiehen elämää uudessa maassa, uuden perheensä ja uuden elämäntyylinsä kanssa.

-Nathaniel ja Crosnig ovat molemmat vasenkätisiä ja vaikkei Nathaniel kykene kirjoittamaan vasemman halvaantuneen kätensä takia, heidän käsialansa ovat aina olleet erilaisia
-Vaikka molemmat persoonat vielä taistelevat uuden isän roolinsa kanssa, he ovat molemmat omistautuneet tyttärelleen 100%
-Nathaniel ei halua enään metsästää, Crosnig haluaa
-Nathaniel ei tiedä Crosnigin halusta hankkia lävistyksiä tai tatuointeja, mutta järkyttyy jos ja kun saa tietää niistä
-Nathaniel rakastaa pappina oloa, joskaan ei osaa sanoa seurakunnan kilteille mummuille ei jos nämä jotain pyytävät
-Tyttärensä kertomusten mukaan, Crosnig pitää Nathanielia selkärangattomana ja heikkoja, kun taas Nathaniel säälii toista persoonaansa ja tämän vihaisuutta maailmaa ja itseään kohtaan
-Nathaniel on aseksuaali, Crosnig on tiukasti kaapissa elävä homoseksuaali
-Ei tiedä tyttärensä olevan puolienkeli.
-Crosnig polttaa, Nathaniel vihaa sitä tapaa ja heittääkin usein toisen persoonansa tupakkatarvikkeet roskiin