Post by lumene on May 3, 2024 15:08:27 GMT 2
RYAN JUNG
Syntymänimeltään Jung Si Woo (정시우) | Hanjan mukaisesti nimi tarkoittaa Si (始) "aloittaa, alkaa", ja Woo (우) "jumalallinen väliintulo, suojelu" | Käyttää kuitenkin tätä nykyä nimeä Ryan Jung | Yleisimpinä kutsumaniminä seikkailevat Ryan ja Ry | Alamaailmassa liikkuu poikkeuksetta saamallaan ottelijanimellään, Kangalina
Syntynyt 07. marraskuuta vuonna 1906 Soulissa, Etelä-Koreassa | 117 -vuotias | Korealaisen Jungin ja kiinalaisen Liun suvun ainoana liittymäkohtana leimataan upireihin kuuluvaksi | Miessukupuolen edustaja, naiskauneudelle perso heteroseksuaali | Vuodesta 2021 alkaen ollut on/off-suhteessa Giselle Lemairen kanssa
Toimii pääsääntöisesti alamaailman taisteluringeissä riehuvana ottelijana | Lisäksi on myös osakkeenomistajana useassa menestyksekkäässä, kotimaassaan sijaitsevassa firmassa taaten näin elämäntyylinsä | Asuu noin 40 neliöisessä kerrostalokaksiossa Roivan keskustan ja läntisen rajan tuntumassa
Syntynyt 07. marraskuuta vuonna 1906 Soulissa, Etelä-Koreassa | 117 -vuotias | Korealaisen Jungin ja kiinalaisen Liun suvun ainoana liittymäkohtana leimataan upireihin kuuluvaksi | Miessukupuolen edustaja, naiskauneudelle perso heteroseksuaali | Vuodesta 2021 alkaen ollut on/off-suhteessa Giselle Lemairen kanssa
Toimii pääsääntöisesti alamaailman taisteluringeissä riehuvana ottelijana | Lisäksi on myös osakkeenomistajana useassa menestyksekkäässä, kotimaassaan sijaitsevassa firmassa taaten näin elämäntyylinsä | Asuu noin 40 neliöisessä kerrostalokaksiossa Roivan keskustan ja läntisen rajan tuntumassa
MENNEISYYS
Miksikään vuosisadan rakkaustarinaksi ei korealaisen Jung Ji Hoonin ja kiinalaistaustaisen Liu Shu Yen liittoa voinut väittää sen toteutuessa vuoden 1789 kesällä juhlistettujen häiden muodossa, perheiden vanhimpien päätöksen seurauksena. Ja joiden tarkoitusperät eivät suinkaan jääneet peittoon jo liitosta puhuttaessa; perheensä kolmanneksi nuorimmaiseksi tyttäreksi syntynyt Shu Ye oli leimattu varhain markkina-arvoltaan muita sisariaan alhaisemmaksi, merkityksettömäksi, hedelmällisyyden osoitettua huolestuttavia merkkejä heti murrosiän ensihetkistä lähtien, joten turhan tärkeää liittoa ei tälle haluttu solmia. Kunniakkaasta, diplomaatteja ja valtion virkamiehiä tuottaneesta, rajan toiselle puolen juurtuneesta suvusta löytyikin sopiva ehdokas, jonka vanhemmat ilmaisivat kiinnostuksensa valtakuntien muurit ylittävään sidokseen, sopimukseen, mistä molemmat osapuolet tulivat kaikesta skeptisyydestä huolimatta hyötymään. Niinpä vihreää valoa lopulta näyttävä Liun suku lähetti ja samalla luovutti tyttärensä Joseoniin Jungin perheen nuorimmaisen pojan vaimoksi. Puolittain onnistuneen liiton tuoma arvostus ei kuitenkaan lämmittänyt, saati nostattanut Shu Yen asemaa vanhempiensa silmissä ja pitkän aikaa nämä uskoivatkin tyttärensä kykenevän täyttämään velvollisuutensa vain siihen pisteeseen asti – uutisia jälkikasvusta kun ei kuulunut.
Ottikin yhden ja vielä toisen vuosisadan vaihdoksen ennen kuin parille syntyi hyisenä marraskuisena iltana vuonna 1906 kauan odotettu poikalapsi, joka sai nimen Jung Si Woo. Lapsen syntymää juhlittiinkin oikein yltiömäisin elkein vanhemmiksi tulleiden toimesta, jotka eivät vielä siinä vaiheessa osanneet aavistaakaan, kuinka paljon iloa ja onnea mukanaan tuonut käärö onnistuisi myös vastavuoroisuuden nimissä aiheuttamaan päänsärkyä ja harmaita hiussortuvia holhoojilleen. Oli kuitenkin alusta alkaen selvää, etteivät vanhemmat olleet saattaneet maailmaan sitä kaikista lauhkeinta, äitinsä helmoissa piilottelevaa kullannuppua, vaan jo varhain omia siipiään levittävän, yhteiskunnan rakentamia normeja – ja samalla vanhempiensa toiveita – koettelevan jääräpään, joka halusi aina kahlata vastavirtaan. Eivätkä ainokaistaan silmittömästi rakastavat halunneet turhaan estellä temmeltäjänsä menemisiä asettaen ainoastaan ehdon sille, että yleissivistys ja hivenen verran enemmänkin tulisi painaa mieleen, muuten poika oli vapaa tekemään, mitä halusi. Ainakin melkein. Äidinpuoleisen suvun kykenemättömyys antaa edes pieniä arvostuksen rippeitä esiintyi välttävähköllä suhtautumisella pakollisissa kokoontumisissa, sekä pitkillä, paljon kertovilla katseilla, joita tietenkin aikuisten esimerkkiä seuraavat lapset alkoivat omaksua itselleen – eikä ollut yksi tai kaksi kertaa, kun Si Woo sai kuulla ”vajaavaisesta” verestään ollessaan vain puolikas kiinalainen, ja minkä seurauksena vanhemmat saivatkin jo olla repimässä irti serkkunsa kanssa tukkanuottaisille ryhtynyttä poikaansa. Suosikkiasemaa äidin suvussa ei siis onnistuttu ansaitsemaan. Eikä sen myötä toista lasta tullut siunaantumaan perheeseen esikoisen aloittaessa pinnan alla uinuneet ongelmakierteensä pitäen näin vanhempansa kiireisenä milloin milläkin kuningasideallaan.
Joseonin aikakauden päättyessä vuonna 1910 uudelleennimetyn Korean joutuessa seuraaviksi kolmeksi vuosikymmeneksi Japanin alaisuuteen jäivät myös hyvävaraiset, kuolemattomat Jungit jumiin kotimaansa rajojen sisäpuolelle suostumattaan tukemaan Japanin ideologioita ja vähitellen syntyviä luokkaeroja, jotka käjistyivät vain vuosi vuodelta enemmän; korealaiset ajettiin ahtaalle ja sinne syntyneet alkoivat menettää arvoaan, jalansijaansa omassa maassaan korealaisuutensa vuoksi. Mikä tarjosi temperamenttiselle, ongelmamagneetin leiman saaneelle oivat saumat osallistua vanhempiensa tietämättä ensimmäisiin sivukujilla tapahtuviin nyrkkitappeluihin ja selkkauksiin murrosiän kynnyksellä. Oman arvonsa osoittaminen muille adrenaliiniryöpyn tarjoamaan, sekä samaan aikaan koukuttavaan, efektiin hullaannuttiin täysin heti ensimmäisistä iskuista lähtien, minkä jälkeen vain taivas oli rajana. Eikä sitä edes yritetty piilotella vanhemmilta, jotka olivat jo päässeet jyvälle esikoisensa päähänpistoista ja arvatenkin olivat eri mieltä tämän kanssa siitä, kuinka ongelmat tuli ratkaista – sanoin, ei nyrkein. Mutta arvatenkin holhoojien mielipiteellä ei ollut merkitystä kovapäisen, omia teitään kulkevan kirjoissa, joka jatkoi samalla polullaan aina aikuistumisseremoniaansa asti. Täysikasvuiselle upirille se kun tarkoitti uuteen, nopeasti parantuvaan kroppaan ja sen tuomiin etuihin tottumisen, että verenhimon hallintaan keskittymisen, mitä ei edes adrenaliini pystynyt selättämään olemassaolollaan, joten omanlaisensa, ongelmaton rauha laskeutui perheen ylle. Tosin vain puoleksi vuodeksi, ennen kuin voittamattomuuden tunteelle antautunut jatkoi matkaansa hetkellisesti jättäneellä tiellään.
Toisen maailmansodan päätyttyä ja samalla Japanin irrotettua otteensa Koreasta vanhemmat suuntasivat jälleen katsettaan Kiinan sukulaisten puoleen, joista merkittävämmäksi ja odottamattomimmaksi kohosi äidin sisko, Mingxia, joka teki poikkeuksen sääntöön osoittamalla myötätuntoisuutta, sekä ymmärrystä mustan lampaan tittelin saanutta Shu Yea kohtaan. Mikä puolestaan johti pariskunnan molempien osapuolten lähentymiseen poikansa tädin kanssa, josta kehkeytyivät täysin omat, muiden tietämättömissä pysyvät bisnekset näiden välille, mitkä pyörivät yhä tänäkin päivänä. Vuonna 1948 kolmihenkinen perhe muutti maisemanvaihdokseen vedoten rantakaupungiksi nimitettyyn Busaniin aloittaakseen puhtaalta pöydältä – toisin sanoen pyyhkiäkseen unholaan kaikki Si Woon levottomien, haasteita rakastavien aivojen toteuttamat päähänpistot, ja isän tutustuessa hitaasti, mutta varmasti salakuljetuksen pariin. Ensimmäinen aikomus jäi kuitenkin vain yritykseksi; ainokainen ei pystynyt, eikä edes halunnut, karistaa nyrkkejä ärhäkkään heilauttavan mainetta niskoiltaan – pikemminkin ylläpitää sitä.
Pari vuotta ehtikin lipua ohitse samalla painollaan, kunnes kolmivuotinen Korean sota käytiin nykyisten etelä- ja pohjoiskorealaisten kesken, minkä päätteeksi vanhemmat muuttivat takaisin Souliin osallistuakseen yhteiskunnan rakennustalkoisiin ja elvyttämään Jungien sukuhaaran vaikutusvaltaa uudelleen rakentuvan valtion kiemuroihin. Si Woo puolestaan aloitti oman maailmanvalloituksensa matkaten ensin Kiinaan, sieltä Venäjälle, ja lopulta Euroopan eri kolkkiin, omaksuen itselleen tätäkin nykyä käytetyn, länsimaalaisen suuhun paremmin sopivan nimen, Ryan. Kaukana kotimaastaan hyppivä ei kuitenkaan niin mielivaltaisesti voinut toimia, kuin ehkä olettaa saattoi, sillä tarvittiinhan eläämiseen valuuttaa, mitä saatiin työnteolla. Mitkään rehelliset pätkätyöt eivät tietenkään miestä kiehtoneet ihan jo siitä syystä, että niistä puuttui ”se jokin” – jännitys, vaara ja niitä käsikädessä seuraava adrenaliini –, joten tehtiin se, mitä osattiin parhaiten; ajauduttiin ongelmiin hakkaamalla vääriä henkilöitä sairaalakuntoon ja niiden kautta upottiin useiden teiden viemänä alamaailmaan.
Ensikosketus sisintä vastustamattomasti houkutteleviin taistelurinkeihin astui elämään vasta 1967 vuoden tienoilla Ryanin ottaessa jalansijaa englantilaisessa yhteiskunnassa, mikä mullisti kevytkenkäisiin, pieniin jengitappeluihin tottuneen maailman kertaheitolla. Eikä aikaakaan, kun koronkiskurina toimimisesta siirryttiin rinkien sisäpuolelle yhdeksi voitonhaastajaksi. Siinä vaiheessa sinetöintiinkin se kuuluisa, viimeisen naulan jo ajat sitten saanut ja vanhempien odotukset sisältävä arkku, mitä ei ole kaduttu hetkeäkään. Keväällä 1988 Ryan palasi takaisin Etelä-Koreaan, mutta Soulin sijaan suuntasi suoraan sydämensä vieneeseen Busaniin jatkaen tuttua, alamaailmaan ajautuvaa kaavaansa, mikä tuotti hedelmää taistelurinkien pyörteeseen hakeutuneelle Kangal-nimityksen nousten pian monien vedonlyöntiin erikoistuneiden huulille. Hotelli- ja kasinoalan moguliksi kohonnut, että huumebisnekseen upottautunut isä ei tietenkään pitänyt pikkulinnuiltaan kuulemastaan ja vielä vähemmän miehensä bisneksissä mukana kulkeva äiti, mutta niin kuin olettaa saattaa, ei Ryan letkauttanut korvaansakaan vanhempiensa tyytymättömyydelle ja vaatimuksille vaihtaa urapolkuaan. Jostain syystä kurinalaisuus nousi aina suurimmaksi kitkan aiheeksi, kun kädenvääntöä käytiin kerta toisensa jälkeen isän kanssa, kunnes lopulta siihen leipääntynyt päätti näyttää keskisormea vanhemmilleen värväytymällä armeijan palvelukseen vuonna 2010.
Kokonaiset kahdeksan vuotta siinä kurinalaisuudessa viihdyttiin – ja oltaisiin viihdytty pidempäänkin, jos muuttumaton fyysinen olemus olisi antanut enemmän myötä ennen kuin ympärillä olevat ihmiset ymmärtäisivät alkaa kummastelemaan keskuudessaan pyörivää, ikääntymättömältä vaikuttavaa kollegaansa. Elämä ei tietenkään siihen loppunut, vaikka yksi merkittävä ovi perästä tulikin suljettua, uuden jo loistaessa ja houkutellessa edessä, mihin Ryan ei aikaillut tarttua, vaan keräsi kimpsunsa ja kampsunsa muuttaen Nalidissa sijaitsevaan Roivaan muuttaen mahdollisimman kauas jo uusia vaateita suunnittelevista vanhemmistaan. Nopeasti suurkaupungin sykkeestä löytyivät ne tutut ja turvalliset piirit miehen herättäessä taistelurinkien kautta hengittävän itsensä jo ikuisuudelta tuntuneesta unesta aloittaen jälleen taistelijan uransa luovimisen.
LUONNE
Irrationaalisuuden ja kusipäisyyden luonteenpiirteillä kyllästetty kuumakalle on varmasti ensimmäinen asia, jolla Ryania lähdettäisiin luonnehtimaan. Ja todennäköisesti upir itse on myös asiasta täysin samaa mieltä – sillä hiuksen hienolla erolla tosin, ettei asiaa koeta missään määrin negatiivisena, saati sitten seikkana, mitä täytyisi lähteä kehittämään toiseen suuntaan tai kitkemään irti sielusta juurineen päivineen. Ryanin mottona onkin elää, mennä ja toteuttaa todellista minäänsä juuri niin kuin itse haluaa muiden nahisevista mielipiteistä tai mistään muustakaan välittämättä. Kyseinen periaate, mikä kuvastuu vahvasti miehen elämässä, saattaa vaikuttaa muiden silmissä itsekeskeiseltä, jopa itserakkaalta, mutta niin nyt vain asiat sattuvat menemään upirin kohdalla; mikään muu ei ole omaa itseä tärkeämpää. Eikä sitä seikkaa pyritä peittelemään. Itsevarmuus, tapa, jolla mies kantaa itsensä, onkin suorastaan ihailtavan kadehdittavaa, mutta samaan aikaan liikaa yhtään epävarmuutta sisällään kantaville persoonille, jotka usein myös päätyvät kokeilemaan onneaan egojen valtataistelussa – joutuen lopulta nielemään karvaan tappion. Ryanin pröystäileviä, suuria riikinkukon sulkia kun on turha yrittää peittää omaan varjoonsa, olivat keinot sitten millaisia hyvänsä; voit olla itse täydellisyyden ruumiillistuma, yksi kreikkalaisista jumalista, etkä siltikään onnistu herättämään epävarmuuden hiventäkään upirissa. Ainut asia, mitä saatat saada miehestä irti, on kasvoilla paistavat, ääneen sanomattomat sanat ”not impressed”. Toisin sanoen tukkanuottaisille ryhtyminen itsevarmuuteen vedoten ei ole se tehokkain keino, vaikkei se estäkään Ryania käyttämästä sitä oivana keinona päästä vastapuolen ihon alle.
Upirin kohdalla onkin aivan sama, mitä kukakin sanoo ja on mieltä asioista, vaikkei välttämättä osaakaan olla vastaamatta saamaansa provokaatioon, mikä otetaan haasteena. Ja jos jokin on selvää niin se, ettei Ryan koskaan jätä vastaamatta eteen heitettyihin haasteisiin – olivat ne sitten kuinka typeriä lapsellisia ja naurettavia tahansa. Haasteisiin ei siis todellakaan pelätä tarttua, eikä myöskään heittää päin muiden kasvoja, missä peliin asteleekin yksi olennaisista piirteistä, provokaatio; suussa jauhettu, mauttomaksi käynyt purkka sylkäistään vasten kasvoja, sanainen arkku raottaa kanttaan tarjoten maistiaisen anneistaan, kasvot vääntyvät vääristyneeseen, silmiin yltämättömään hymyyn sytyttäen kuitenkin sen tutun hulluuden, mitään pelkäämättömän pilkkeen ruskeisiin sielunpeileihin, mitkä viestivät taistelijan heränneen päiväuniltaan. Ryanille onkin ominaista järjen juoksu, minkä spurtti usein tyssää rysäyksellä sellin seinään tunteiden sokaisten kantajansa täysin; silloin mies ei pysähdy miettimään, onko järkevää aukoa päätään vittuilevalle portsarille, noidalle tai asetta kantavalle muukalaiselle. Fyysiseksi upir ei kuitenkaan aivan suin päin ryhdy, vaikka räjähtävän temperamentin, dominoivan, kovaksi muovatun luonnon puitteissa niin voisi olettaa tapahtuvan. Ottaen vielä huomioon tulisielun nykyisen työnkuvan taistelurinkien yhtenä ottelijoista – ja kuinka se sopi miehelle kuin nenä päähän. Ei kuitenkaan kannata laskea sen varaan, ettei nyrkki tule missään vaiheessa heilahtamaan miehen suunnalta; vastapuolelle kun ei kaikesta huolimatta suoda mahdollisuutta sen kuuluisan ensimmäisen iskun latomiseen. Ja se onkin sitten menoa.
Hallitsematon, tarpeeksi siihen pisteeseen mentäessä dynamiitin tavoin räjähtävä. Ryania on mahdoton kontrolloida, jos ei tiedä, mistä naruista vedellä – tai vastaavasti ole se yksi ainut henkilö, joka kykenee rauhoittamaan tulta syöksevän lohikäärmeen yhden eleen tai sanan voimin. Siinä vaiheessa paras keino onkin antaa miehen raivota rauhassa ja kerätä itsensä. Yllättävänä vastapainona, yhtälöön lähes sopimattomana, upirista löytyy myös se tunnekylmä puolensa, mikä käynnistää moottorinsa siinä vaiheessa, kun päätöksiä, tekoja ja kaikkea siltä väliltä yritetään manipuloida. Ja sitä yrittävä saa hyvin nopeasti huomata lentäneensä pihalle miehen elämästä.
Tulisen, itsevarman, provosoivan, että dominoivan luonnon kylkiäiseksi on myös lyöttäytynyt muutakin; huumorintajuinen, hyväntuulinen ja vähän yksinkertainen ambivertti. Jos jotain Ryan on oppinut vuosien saatossa, on se ymmärrys monivivahteista huumoria kohtaan. Mitään kun ei oteta turhan vakavasti, kiitos sille saralle siunaantuneen paksunahkaisuuden, joten huumorin keinoin miestä on turha pelätä loukkaavansa, oli se sitten sarkasmin täytteistä tai mustaakin synkempää. Unohtamatta tietenkään kykyä nauraa omille kämmeille, mitkä mies myöntää kiertelemättä, eikä ota niistä itseensä pistäen vielä tulille oma-aloitteisen roastaamisen. Kaksilahkeisten edustajana Ryanilla on taipumusta siihen kauniimpien osapuolten nimittämään yksinkertaisuuteen, vaikka tässä tapauksessa kyse ei ole tyhmyydestä tai alhaisesta älykkyysosamäärästä; pikemminkin mies on kykenemätön kieroihin tekoihin tai hävyttömään hyväksikäyttöön. Manipulointikyky on myös täysin hakoteillä, eikä upir ole koskaan kokenut edes haluavansa hallita tai määrätä muiden elämää ja valintoja. Niin kiinnostunut Ryan ei siis muista ole. Oikeastaan mies on yllättävänkin hyväksyvä, mitä tulee kanssaeläviin. Sosiaalisena tapauksena tulee juttuun monenlaisten tapausten kanssa, kyeten myös tekemään vaivattomasti aloitteen jään murtamiseksi. Mikään suuna päänä puhuja mies ei siitä huolimatta ole, asettuen usein enemmän kuuntelijan rooliin.
Tunnepuoleltaan upir lukeutuu siihen sakkiin, jolle on vaikeaa, oikeastaan jopa mahdotonta, avata syvempiä tuntojaan. Mies ei ole koskaan tottunut tekemään niin, eikä saatu kasvatus ole siihen kannustanut, vaan pikemminkin kehottanut pitämään kaiken päässä liikkuvan omana tietona kaikkien oloa helpottaakseen. Ryanilla ei siis ole ongelmaa ilmaista painavaa mielipidettään, mikä suorasanaisena tarjoillaan sellaisenaan vaivautumatta ajattelemaan, olisiko sen voinut muotoilla toisin. Ja jos siitä joku sattuu suuttumaan, ei se ole miehen ongelma – eikä upir vaivaudu sitä anteeksi pyytelemään, koska ei koe tehneensä mitään väärää. Tunnemyrskyissäkin räjäytetyt totuudet jäävät sellaisiksi, niitä kun ei osata katua, eikä Ryanilta löydy kiinnostusta ottaa niitä takaisin. Mutta kun kyseeseen tulee esimerkiksi perhosia vatsassa kutittelevat tunteet, ei niitä tulla koskaan sanomaan ääneen, vaan ne osoitetaan erehtymättömän selvästi; fyysisyys on kaikki kaikessa. Hellyydenkipeyttä ja siihen yhdistettäviä termejä mies ei kuitenkaan pode, vaikka pitääkin luvattoman paljon läheisyydestä ihokosketuksineen, sekä sotkee hellät tunteet valitettavan usein intiimiyden kanssa. Toisin sanoen mitään hempeitä sanoja on turha odottaa saavansa irti Ryanista. Läheisiään kohtaan mies on äärettömän uskollinen, niin kauan kun ei anneta syytä toimia toisin, sekä näitä puolustetaan jopa tarpeettoman aggressiivisesti – onnea siis sille, joka sattuu upirin sydänkäpystä satuttamaan, sillä tämä saa nopeasti huomata perässään juoksevan, verta himoitsevan kangalin, joka tulee metsästämään vääryyttä tehnyttä aina maailman loppuun asti. Ja kun tämä viimein saadaan kiinni, maksetaan korot korkoina, parhaimmassa tapauksessa hengellä.
ULKONÄKÖ
Jäätävä, suorastaan uhkaava perusilme, joka antaa selvän, ääneen mainitsemattoman varoituksen siitä, ettei sen kantajalta kannata lähteä kaivamaan verta nenästään, jos ei ole täysin valmis kantamaan seurauksia harteillaan seuraavien viikkojen – toisinaan jopa vuosien – ajan. Tarkkaavainen ja samalla äärettömän vakava katse, jota vain terästävät syvän tummanruskeat, sekä aasialaisille tyypilliset mantelin malliin taipuvat silmät, antavat myös oman lovensa Ryanin vaikutelmaan. Ei kuitenkaan vaadi paljoa, jotta kyseinen ilme saadaan tekemään sen kuuluisan 180 asteen käännöksen ja siten rikkomaan traagisesti sitä katu-uskottavuutta, paljastaen mitä hyväntuulisimman, selvästi erottuvilla hymykuopilla varustetun hymyn. Minkä vaikutelmaa pehmentävät entisestään poskipäiden voimasta miltei kokonaan katoavat silmät naururyppyjen kera. Valitettavan usein kuitenkin se suorastaan hurmaava, kaiken anteeksi antava hymy toimii yhtenä provokaation avaintekijöinä saaden vahvan vääristyneen, haastavan, verta nenästään kerjäävän ja samalla niin pirun mielipuolisen säväyksen, mikä vaihtuu kuin pelikorttia kääntäen vihan ja murhanhimon täytteiseksi.
Pitkän sekä sulavalinjaisen äidin jakamien geenien tuloksena saanut 188 cm pitkän vartalon, mihin ei ole päässyt vaikuttamaan aasialaisille tyypillinen kevytrakenteisuus, vaan perimän sekasorto on päätynyt tekemään miehen kohdalla täysin päinvastoin; fysiikaltaan Ryan on aina ollut isoluinen – muttei kuitenkaan yltiöllisen massiivinen –, mistä oivana taidonnäytteenä ovat isot, jo pelkän luunapin voimin kipeää tekevät kämmenet, eikä lihasten kasvattaminen ole koskaan osoittautunut haasteeksi perinteisen nyrkkeilyn, sen kuuluisan variantin, potkunyrkkeilyn, että judon salat oppineelle miehelle. Tähän päälle vielä kuntosalilla käytettävä aika ja kestävyysharjoittelu, niin soppa on valmis. Ulkoisella habituksella ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että yritettäisiin tehdä vaikutus vastakkaisen sukupuolen edustajiin tai nostattaa omaa egoa muiden silmissä vain hyvältä näyttämisen takia. Se kun ei voisi vähempää kiinnostaa miestä, joka tekee kaiken ainoastaan itseään varten.
Mukavuudenhaluisuus korostuu eittämättä Ryanin antamassa vaikutelmassa, mitä tukevat mustat, lyhyehköksi ajetut hiukset ja joka aamu siloksi ajettavat posket, minkä kukin voi tulkita miten haluaa; laiskuudeksi tai siisteydeksi. Jälkimmäisenä mainittuun päätyneet tosin usein vaihtavat mielipidettään siinä vaiheessa, kun ylle valikoituvat odotetun kauluspaidan sijaan urheilumerkkien tuotokset huppareineen ja collegehousuineen. Asiallisempaa riepua toki löytyy kaiken urheilupainotteisen seasta, aivan vaatekaapin perältä, joita käytetään tarvittaessa – useimmiten vain tilanteen niin vaatiessa. Mikään värien ystävä Ryan ei ole, vaatekappaleiden edustaessa neutraaleja värejä aina mustasta valkoiseen, valkoisesta harmaaseen ja siitä vielä ruskean sävyyn. Joitain väripilkkuja niidenkin joukosta löytyy, vaikkakin harvakseltaan. Samaan kategoriaan lankeavat myös erilaiset lippikset, joiden apuun langetaan vähintäänkin silloin, kun sojottavalle hiuspehkolle ei ole jaksettu tehdä mitään heräämisen lisäksi.
MUUTA
▷ Äidinkielenä korea ja shanghainkiina. Kuluttanut suurimmaksi osaksi aikaansa Etelä-Korean pääkaupungin sijaan sen satamakaupungissa, Busanissa, kielen kehittyessä nykyisiin uomiinsa, joten puhuu ensimmäistä äidinkieltään busanilaisittain murtaen. Tämän lisäksi taitaa mandariinikiinaa, kantoninkiinaa, jejua, englantia, saksaa ja portugalia. Unohtamatta tietenkään niitä lukuisia muista kielistä opittuja kirosanoja.
▷ Äänenpainoltaan matala, miellyttävä, sekä - yllättävää kyllä - sangen rauhallinen ja jopa lempeähköksi elehdittävä. Äänessä ei ole koskaan pingottunutta alavirettä, ei edes silloin, kun iltapäiväteen vedet keittävät yli volyymin ponnahtaessa normaaleista lukemista suoraan kattoon ja siitä vielä lävitse. Silloin ei jää kenellekään kymmenien metrien etäisyydellä seisovista epäselväksi, mitä mieltä ollaan sillä hetkellä käytävästä keskustelusta.
▷ Maltillinen päihteiden käyttäjä. Keittiön kaapesta löytyy kuitenkin aina luottoystävät vodka ja soju, joita nautitaan rentoutumismielessä. Suhteellisen korkea toleranssi alkoholille, eikä näin ollen kykene juomaan itseään pöydän alle vahingossa - tämän täytyy olla tietoinen teko, sekä jaksamus sitoutua niinkin hitaaseen prosessiin kuin kaatokänniin pääsyyn on löydyttävä onnistuakseen. Huumeista ja tupakasta ei ole koskaan osannut välittää, vaikka niitä onkin tultu kokeiltua.
▷ Molempikätinen. Vasenkätisenä joutunut opettelemaan niin kirjoittamisen jalon taidon kuin syömäpuikkojen käytön oikealla vastaparillaan vanhempiensa vaatimuksesta sulautuakseen paremmin joukkoon. Tästä syystä käyttää nykyään molempia käsiään tasavertaisesti, vaikka tarjoileekin hippasen verran kipeämpiä koukkuja vasemmallaan.
▷ Jauhaa purukumia päivittäin. Voisi oikeastaan sanoa koukuttuneen, addiktoituneen tuohon herkulliseen aineeseen. Siinä missä nikotiini rauhoittaa, rentouttaa, on purukumilla kutakuinkin sama vaikutus mieheen, joka saa purettua pieniä, hermojaan riistäviä asioita sen jauhamiseen. Unohtamatta tietenkään niitä kuuluisia purkkapalloja ja niiden naksauttelua, joiden tekemisessä ollaan jo mestareita.
▷ Omistaa 53 parisen kenkäkokoelman tennareita ja lenkkareita. Säilönyt kokoelmansa asunnon mukana tulleeseen, reilun kokoiseen vaatehuoneeseen, jonka seinän on täyttänyt aarteillaan. Toinen otollinen paikka kenkähelvetille on eteisen vaatekaappi, mistä uhkaa jo tila loppua kesken.
Kasvojaan lainaa Ahn Bo Hyun | pelaajana lumene