Ilsa Winter

Vuodesta 2015 lähtien Ilsa on ollut tekemänsä sopimuksen vuoksi sidottu turhamaisuuden demoniin. Hän on pyrkinyt pitämään sen visusti salassa, muttei ole täysin onnistunut. Demoni ei salassapitoajatuksesta ole syttynyt, joten tuolla on tapana Ilsaa kaivatessaan ilmaantua hänen luokseen ennalta varoittamatta (Ilsa saa ennakkotuntemuksen vain hetkeä aiemmin). Yleisessä tiedossa yhteys kaksikon välillä ei joka tapauksessa ole.

Ilsan sitoumus velvoittaa hänet olemaan kykyineen demonin käytettävissä. Sopimuksessa on erinäisiä erityisehtoja, joista kenties keskeisimmät ovat, ettei Ilsa voi vahingoittaa demonia tai kieltäytyä tuon käskystä (tähän on muutama poikkeus). Käytännössä demoni yleisimmin lähettää Ilsan sairastuttamaan tai muutoin vahingoittamaan valikoimansa tai satunnaisen tahon, jotta saa ostettua sopimuksen kautta uhrin sielun. Ilsa on osoittautunut demonille hyödylliseksi kätyriksi, minkä seurauksena demoni pitää häntä jonkinmoisena suojattinaan siinä mielessä, että toivoo hänen pysyvän hengissä ja on valmis sitä myös edesauttamaan. Erään vaarallisen kohtaamisen jälkeen demoni pakottikin Ilsan syömään kuolleen noidan sydämen vain siksi, että hän tulisi siten saamansa kyvyn kautta vaikeammin vahingoitettavaksi. Juurikin samaisesta syystä vastaava tapahtui toistamiseen. Sillä mitä vahvempi Ilsa kyvyiltään on, sitä vahvempi on myös demoni.

Ilsan hyvinvointi on tiettyyn rajaan asti myös demonin etu. Tästä syystä Ilsa saa suurimman osan ajasta elää vapaasti kuten mielii ilman, että sopimuskumppani siihen mitenkään puuttuisi. Demonin pelinappulaksi joutuminen kuitenkin hävettää ylpeää noitaa niin paljon, ettei hän halua sen tulevan kenenkään - ei edes läheistensä - tietoon. Välillisesti yhteistyö demoniin vaikeuttaakin Ilsan ihmissuhteita ja pidättelee häntä muodostamasta uusia merkityksellisiä sellaisia. Onhan se lopulta vain todennäköisyysmatematiikkaa, että mitä enemmän hän jonkun kanssa aikaa viettää, sitä todennäköisemmin tuo henkilö jossain vaiheessa tulee tapaamaan hänen demoninsa. Kirjaimellisesti.

Ilsan alkuperäinen, teini-iässä ensimmäiset merkkinsä näyttänyt lahja on kyky manipuloida soluja. Kyvyn käyttöala on laaja, sillä se kattaa ihmisissä esiintyvien solutyyppien koko kirjon (esimerkiksi veri-, hermo- ja ihosolut). Eläin- ja kasvisolut sen sijaan eivät sen alaan kuulu. Muodonmuuttajien solujen muokkaus on mahdollista vain noiden ollessa ihmismuodossaan.

Kykynsä heräämisestä saakka Ilsa on harjoittanut sitä ja pyrkinyt etsimään uudenlaisia käyttötapoja, keskittyen kuitenkin sen terveyteen vaikuttaviin sovelluksiin. Hän onkin varsin taitava valjastamaan kykynsä tavoitteidensa mukaiseksi ja hallitsemaan sitä. Selvästi eniten Ilsa on kuitenkin hyödyntänyt lahjaansa erinäisten vammojen, vaivojen ja sairauksien parantamiseen. Nykyisin solujen korjaaminen tai vaihtoehtoisesti haitallisten solujen tuhoaminen tai lamaannuttaminen käy varsin nopeasti (minuuteissa), joskin edelleen vaatii kosketuskontaktia parannettavaan ihmiseen tai olentoon. Yhtä nopeasti ja vaivattomasti käy myös terveiden solujen vahingoittaminen tai suoranainen tuhoaminen, mitä taitoa Ilsa on niin ikään harjoittanut jokseenkin ahkerasti. Ensin uhreiksi joutuivat parannettavat asiakkaat, jotta heidän varmistettiin tulevan uudelleenkin hänen luokseen rahoineen. Sittemmin Ilsa on kylvänyt syöpää ja muita sairauksia sekä jopa vienyt elämiä häntä käskyttävän demonin mielen mukaan. Tietämättään Ilsa on valitsemalla keskittyä parantamiseen ja vaihtoehtoisesti sairastuttamiseen rajannut eräät mahdolliset sovellukset ulottumattomiinsa; hän ei esimerkiksi enää edes yrittäessään kykenisi muokkaamaan yksilöiden ulkonäköä muutoin kuin solujen eheyttämisen/tuhoamisen muodossa. Ilsan kyky on rajoitettu myös siten, ettei hän voi muokata omia solujaan.

Lähitaistelussa Ilsan kyky on käytännössä katsoen hyödytön tai korkeintaan vähäistä lisäaikaa tuova, koska taistelun tuoksinassa harvoin saa pidetyksi opponentistaan kiinni riittävän pitkään tehdäkseen suurempaa vahinkoa. Toinen kyvyn käytön rajoitteista on sen imevä energia. Mitä pitkäkestoisemmin noita kykyään hyödyntää, sitä enemmän se häntä syö. Ilsa vältteleekin hoitamasta kahta useampaa keikkaa - olivat ne sitten parantamista tai demonin mielitekojen toteuttamista - samana päivänä aivan yksinkertaisimpia tapauksia lukuun ottamatta. Vaikka energiavajeen ensiseuraukset nimittäin ovatkin vain huimaus ja yleinen heikkous, johtaa energian puute pitkittyessään jopa tajunnan menetykseen. Akuuttia energiavajetta noidalla on tapana hoitaa omatekoisella rohdolla, jota juo koristeellisesta taskumatista. Myös rasvainen ruoka toki ajaa asian.

Ilsa on saanut kaksi lisäkykyä syötyään vastentahtoisesti kahden noidan sydämet. Kyvyistä ensimmäinen on yliluonnollinen kestävyys, jonka johdosta hoikkarakenteinen noita kestää tavanomaista kovempia kolhuja ja fyysisiä vammoja. Kestävyydestä huolimatta kudoksen lävistävät iskut ovat yhtä vaarallisia kuin aiemminkin. Toinen lisäkyvyistä on kivun tuottaminen. Tämä kyky on niin tuore, ettei Ilsa vielä hallitse sitä kovinkaan hyvin. Harvat yritykset ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä. Ilsa ei ole itse sitä vielä hoksannut, mutta kyky toimii sitä vahvemmin ja varmemmin, mitä kovemmin sitä tahtoo käyttää. Toistaiseksi Ilsa ei aidosti ole halunnut vahingoittaa kohteitaan muutoin kuin sopimuksensa täyttääkseen, joten teho on jäänyt laimeaksi. Kyky joka tapauksessa toimii ajatuksen voimalla, kunhan Ilsalla on näköyhteys kohteeseensa. Nykyisellään kohteen tarvitsee olla Ilsan lähietäisyydellä, mutta oletettavasti tarvittava välimatka lyhentyisi, jos kykyä harjoittaisi ahkerammin.

Kykyjen ohella Ilsalla on tietotaitoa loitsuista eritoten ajalta, jolloin oli edelleen aktiivisesti mukana noitapiirissä. Viime vuosina hän on harjoitellut lähinnä loitsuja, joille on ollut käyttöä. Hän ei pidä siivoamisesta, joten muun muassa sitä askaretta on aktiivisesti hoidettu taikojen keinoin.

Ilsa näyttäytyy yleensä alkuun sellaisena kuin haluaa - tilanne siis määrittää, minkä kuvan hänestä ensitapaamisella saa. Satunnainen liikkeessä käyvä asiakas saattaisi esimerkiksi kuvata parantaja Ilsaa rauhalliseksi, ystävälliseksi ja avuliaaksi. Hän osaakin ylläpitää tätä lähes pyyteettömän (joskin veloittaa palveluistaan reilusti) hyväntekijän rooliaan tarpeen vaatiessa jonkin aikaa, eikä yksittäinen asiakaskontakti välttämättä huomaa sen olevan vain näytelmää. Vastaavasti tavoitellessaan jotakin haluamaansa Ilsa kykenee tiettyyn rajaan asti pitämään todellisen luonteensa piilossa ja mielipiteensä omana tietonaan. Jo pienestä pitäen on opittu, että muita on helpompi saada puolelleen hymyilemällä nätisti, myötäilemällä ja imartelemalla; useimmat pitävät ruusuista, mutta vain harvat niiden piikeistä. Tilanteesta riippuen Ilsa pyrkii mukautumaan siihen muottiin, johon ahtautuminen kulloinkin on tarpeen. Osataan siis tarvittaessa olla myös eleetöntä ja vähäpuheista siinä missä vaikkapa viehkeää viettelijätärtä. Myötätunnon hakuinen "neito pulassa" -itku luonnistuu myös. Näistä kukin kuitenkin vain jonkin aikaa.

Ilsan kohdalla ulkokuori siis usein pettää. Pidemmillä tai toistuvilla kohtaamisilla se kuitenkin jo alkaa rakoilla, paljastaen vilauksia piilotetusta sisuksesta. Erinäiset ärsykkeet voivat myös saada kuoren halkeamaan kerralla kahtia niin, että todellinen luonto ryöpsähtää silmille kuin häkkiin teljettynä ollut peto. Moni saakin yllättyä, kun säyseä ja empaattisen oloinen tai vaihtoehtoisesti eleetön nainen näyttää todellista minäänsä. Vaan millainen se sitten on?

Toisin kuin ventovieraasta saattaa ensialkuun vaikuttaa, Ilsa on vahva mielipiteissään ja korjaa mieluusti kuulemansa väärät (tai virheellisinä pitämänsä) väittämät. Hän ei rakasta mitään niin paljon kuin väittelyä. Laadulla tai aiheella sen sijaan ei oikeastaan ole väliä. Hänestä on yhtä lailla kiihkeän kiivaaseen sanamiekkojen taistoon kuin puhtaan älylliseen, verbaliikan hienouksia hyödyntävään asialliseen mielipiteiden ja tietojen mittelöön. Jokaisen kiistan hän lähtee silti lähtökohtaisesti voittamaan, eikä vielä kertaakaan ole luovuttanut ja jättänyt leikkiä oma-aloitteisesti kesken. Tappioita sen sijaan on jokunen tullut, kun nainen on joutunut myöntämään olleensa sittenkin väärässä. Nämä koettelemukset ovat ottaneet ylpeyden päälle siinä määrin pahasti, ettei niistä itse mieluusti puhuta. Ne harvat, jotka ovat onnistuneet Ilsan väittelyssä peittoamaan, ovat kuitenkin saaneet hänen arvostuksensa. Samoin käy jokaiselle, joka peittoaa mestarin hänen omassa lajissaan.

Ylhäinen syntyperä on jättänyt Ilsaan jälkensä ylpeyden muodossa. Hänen on lähes mahdotonta ja täysin vastenmielistä myöntää virheensä, eikä muunkaanlainen häviö esimerkiksi pelissä ole hänelle ikinä yhdentekevä tai helppo (vaikka muuta kenties esittääkin). Todelliset kyntensä paljastaessaan hän näyttäytyykin oman arvonsa tuntevana ja pintapuolin itsevarmana naisena, joka tuo mielipiteensä esille silloinkin, kun niitä ei kysytä. Itsevarmuus on hänen tapauksessaan kuitenkin osittain pintaa, jonka alta paljastuu epävarmuuksia. Siinä missä Ilsa siis aidosti ei tietyssä suhteessa piittaa siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, saattaa hän jossakin toisessa suhteessa tai huonossa mielentilassa loukkaantua verisesti itseään koskevista huomautuksista. Yleisesti ottaen Ilsan on helpompi ottaa vastaan suoria loukkauksia kuin kritiikkiä. Ensiksi mainittujen kohdalla hän joko antaa samalla mitalla takaisin tai jättää paremmuudentunnossaan reagoimatta. Kritiikkiin hän sen sijaan saattaa joko vastata tarpeettomankin kärkkäästi tai jäädä vatvomaan sitä mielessään, vaikka ulospäin näyttäisikin kyenneen käsittelemään sen (mitä nyt tarkasti katsottaessa otsa saattaa vähän rypistellä).

Ilsa pyrkii olemaan järkevä ja rationaalinen, mutta tekee lopulta kuitenkin osan valinnoistaan puhtaasti tunteiden ja intuition varassa. Vastaavasti vaikka osaa padota paljon sisälleen ja yrittää välillä olla kuin mikään ei voisi satuttaa häntä, ryöpsähtelevät tunteet heikkoina ja vaikeina hetkinä sekä suurimmissa onnen hetkissä yli äyräidensä. Hänen nimittämisensä ristiriitaiseksi persoonaksi lienee osuvin ilmaus.

Kun ei keskity ylläpitämään jotakin roolia, Ilsa on huumorintajuinen ja nokkela. Hän nauttii älyllisestä kilvoittelusta muussakin kuin väittelyn muodossa ja keskustelee mielellään myös sellaisten yksilöiden kanssa, jotka ovat erilaisia tai eri mieltä asioista kuin hän itse. Hyväntahtoista kiusoittelua harjoitetaan eritoten läheisten kanssa. Välillä muu huumori on terävää, sarkastista, kuivakkaa ja usein mustaa, mutta kunnolla rentoutuessaan saattaa yllättää rempseydellään. Ilsa sallii itsensä harvoin vapautua estoistaan ja varauksellisesta suhtautumisestaan (jonka oppi kantapään kautta), mutta niin tehdessään on nauravainen, leikkisä ja kujeileva.

Ilsassa on jääkuningattaren vikaa sikäli, ettei hän päästä muita helposti lähelleen tai juurikaan tuo tunteitaan avoimesti esille. Demonin pelinappulaksi päätyminen teki hänestä kyynisen ja pakotti hänet kovettamaan itsensä niin, että hän kykeni suorittamaan itseltään vaaditut tehtävät. Jos hän olisi tuntenut kovasti myötätuntoa kulloistakin uhria kohtaan, se olisi rikkonut hänet. Entuudestaankin Ilsa oli toki ollut valmis edistämään omaa etuaan muiden kustannuksella, mutta tappajaksi hänestä ei ilman pakkoa olisi ollut. Nykyisin Ilsa pystyy halutessaan täysin sivuuttamaan muiden tunteet, ja toisinaan sivuuttaa ne myös tahtomattaan. Kaikista läheisimpiään hän kuitenkin suojelee kuten itseään. Noille harvoille ja valituille hän paljastaa ajoittain lempeämpää puolta itsestään. Sanallisten hellyydenosoitusten ollessa harvinaisia fyysiset ovat suuremmassa suosiossa. Hän on hellä ja huolehtiva ystävä, johon voi tiukassa paikassa luottaa. Omaa silti pahan taipumuksen tietää, mikä on ystävälle parhaaksi paremmin kuin ystävä itse.

Mitä sitten tulee parisuhteisiin ja rakkauteen, on Ilsa karttanut kumpaakin sitten kohtalokkaan virhearviointinsa, joka johti demonin palvelijaksi alistumiseen. Flirttailu ja viehättävän ulkonäön hyväksikäyttäminen käyvät häneltä luonnostaan vaan itsensä altistaminen syvemmille tunteille pelottaa. Siksi Ilsa suosii yhden yön juttuja ja kevyttä deittailua, joissa hän voi ylläpitää totuutta positiivisempia harhakuvia itsestään. Ihailusta ja palvonnasta nainen nauttii vähän liikaakin, minkä vuoksi omistushaluisuus vetää häntä puoleensa. Mustasukkainen hän on itsekin, eikä suostu suhteessa jakamaan kumppaninsa huomiota muiden kanssa. Sisäisen epävarmuutensa vuoksi hän kaipaa huomionosoituksia ja omistautumista, joiden kumman tahansa puuttuminen helposti ajaa hänet hakemaan niitä muualta.

Saksasta kotoisin oleva Winterin noitasuku rantautui Roivaan noin pari vuosisataa sitten. Siitä lähtien suvun edustusta on ollut näkyvästi Roivan noitayhteisössä. Suvun rakennusalan yrityksen johtoon noussut Heimrich Winter ja avioliiton myötä saman yrityksen palvelukseen siirtynyt Allison Winter (omaa sukua Waldorf) olivat molemmat aktiivisia jäseniä jo esikoispoikansa Immanuelin syntyessä. Noin viisi vuotta myöhemmin pariskunta sai vielä suhdetta koetelleiden keskenmenojen jälkeen tyttären, jonka nimeksi annettiin Ilsa Amelia. Odotettu lapsi sai molemmilta vanhemmiltaan huomiota ja rakkautta, ja häntä kohdeltiin kuin prinsessaa. Poikkeuksellisen vaikean synnytyksen jälkeen Allisonilla ei ollut enää lisääntymishaluja, joten Ilsan osa oli jäädä kuopukseksi.

Ilsa varttui yltäkylläisyydessä perheensä varallisuudesta nauttien. Hemmoteltu ja jatkuvasti kehuttu Ilsa tottui saamaan kaiken tahtomansa sormiaan napsauttamalla - ainakin muilta paitsi isoveljeltään. Hänestä varttuikin näsäviisas ja leuhka pikkutyttö, joka ei osannut jakaa, pyöritti muita pikkurillinsä ympärille ja sai raivo- tai itkukohtauksia, jos hävisi jossakin suosikkipeleistään. Varhaislapsuudessa hänen ainoat niin sanotut ystävänsä (Immanuelin hän mielsi pahimmaksi vihollisekseen, koska veli ei taipunut hänen oikkuihinsa) olivat hänen kaltaisiaan iäkkäiden ja varakkaiden noitasukujen jälkeläisiä, eikä Ilsalla ollut juurikaan kosketuspintaa tavallisten tallaajien arkeen. Pienestä pitäen hemmottelun ohella vanhemmat pyrkivät koulimaan tyttärestään taitavaa noitaa opettamalla tuolle muun muassa loitsutietoutta. Heidän haaveenaan oli, että Ilsa jonain päivänä loistaisi Seventh of Nalikin johtohahmona ja johtaisi veljensä rinnalla kallisarvoista perheyritystä. Vanhempien päämäärä oli yhteinen, vaikka he erosivatkin Allison sivusuhteen paljastuttua Ilsan seitsämänvuotissyntymäpäivän tienoilla. Sen myötä hemmottelu vain lisääntyi, ja Ilsa alkoi pelata vanhempia toisiaan vastaan saadakseen tahtonsa vielä tehokkaammin läpi.

Koulunkäynnin aloittamisen myötä Ilsa oli pakotettu kohtaamaan todellisuuden. Opettajat ja luokkatoverit eivät kohdelleet häntä kuin prinsessaa eikä kaivattua erityiskohtelua yllättäen saanutkaan tarjoiltuna hopealautaselta. Sen sijaan, että olisi hyväksynyt olevansa vain yksi muiden joukossa, Ilsa alkoi omaksua tapoja saada haluamaansa kohtelua. Vuosien saatossa keinovalikoima laajeni anteliaisuudeksi verhotuista lahjuksista ja teeskennellystä ystävällisyydestä monisyisempään manipulointiin ja hyväksikäyttöön. Ilsasta kuoriutui tyttöporukkansa ja vuosikertansa kuningatar, joka mielivaltaisesti päätti ensin luokan ja jo juniorivuonnaan käytännössä koko highschoolin kirjoittamattomat säännöt ja valjasti muut kiusaamisella rankaisemaan jokaista, joka julkeni rikkoa niitä. Hän tuskin oli kovin pidetty (paitsi ehkä harvojen lähes tasavertaisiksi kelpuuttamiensa keskuudessa), mutta sitäkin kadehditumpi ja kunnioitetumpi. Jopa opettajat kammoksuivat mielipiderikkaan teinin väittely- ja argumentaatiotaitoja, joilla hän saattoi huvikseen käydä kyseenalaistamaan lähes mitä tahansa opetettua, josta tiesi riittävästi.

Aikuistumisseremoniassa Ilsa sai tietää olevansa vaalea noita. Se ilahdutti Ilsaa, vaikka hän oli oikeastaan odottanut päinvastaista lopputulemaa. Toki hänen kykynsä, jota hän oli vanhempiensa avustuksella harjoittanut jo teini-ikäisestä saakka, vihjasikin hyväntekemiseen solujen muokkauksen ilmeisimmän sovelluksen ollessa parantaminen - vaan oliko hänestä hyväntekijäksi? Rehellisesti sanottuna häntä ei kiinnostanut olla mikään pelastava enkeli, joka auttoi muita saamatta siitä itse mitään. Läheistensä kanssa hän toki oli alusta saakka valmis lahjansa jakamaan, mutta muiden suhteen häntä kiinnosti ennemminkin kykynsä potentiaali. Voisiko hän hyödyntää sitä saadakseen jotakin? Vielä tuossa vaiheessa ajatus jäi hautomaan.

Ilsa toimi pitkään vanhempiensa odotusten mukaisesti käymällä aktiivisesti noitayhteisön seremonioissa ynnä muissa tilaisuuksissa sekä harjoittelemalla loitsuja ja muuta noituutta. Täysi-ikäistyttyään hän myös liittyi Seventh of Nalikiin. Ilsaa ja hänen omapäisyyttään aidosti ymmärtävät kuitenkin tiesivät olevan vain ajan kysymys, milloin hän lakkaisi leikkimästä kuuliaista kilttiä tyttöä. Ensimmäinen kolhu tähän imagoon tuli, kun highschoolin päätettyään Ilsa kieltäytyi jatkamasta perheyrityksessä, jossa siihen saakka oli ollut osa-aikatöissä isänsä assistenttina. Hän ei ikinä ollut aidosti tahtonut rakennusyrityksen johtoon - etenkään, koska hänelle oli tehty selväksi, että johtajuus täytyisi jakaa isoveljen kanssa. Aiheesta käytiin kiivasta keskustelua, mutta Ilsan pään kääntäminen ei onnistunut. Heimrich kuitenkin mieli kouluttaa tytärtään ja sulki rahahanat siinä uskossa, että se saisi kaikkea kallista ja kaunista ihannoivan tyttären tulemaan järkiinsä. Ilsalle isän temppu oli raivostuttava takaisku. Helpointa olisi ollut vain tehdä isin mieliksi. Se olisi kuitenkin edellyttänyt nöyrtymistä, johon ylpeä nuori nainen ei ollut valmis. Oli siis aika keksiä, millä hän rahoittaisi elämäntyylinsä siitä eteenpäin. Uuden miesystävän myötä kovin kylmäkiskoiseksi käyneestä ja joka tapauksessa liian keskituloisesta äidistä ei valitettavasti ollut avuksi.

Tovin poikaystävän virkaa toimittanut Evandro oli mukana liiketoimintaa ideoimassa. Ilsa alkoi myydä parantajan palveluitaan 19-vuotiaana ja sopi luontaistuotteita myyvän tuttavansa kanssa liiketilojen jakamisesta. Ensialkuun palvelujen kysyntä oli vähäistä, mutta erityisesti Seventh of Nalikan tuttavien kautta toimeksiantoja riitti juuri sen verran, että Ilsa sai perustarpeet tyydytetyiksi. Ylellisyyteen tottuneelle vaatimaton elämä ei riittänyt alkuunkaan, joten hänen oli keksittävä keino kasvattaa rahavirtoja. Ajatus sairauden tai vaivan istuttamisesta juolahti noidan mieleen hänen esittäessään jo ties kuinka monennetta kertaa parantavansa asiakasta, joka kärsi vain luulosairaudesta. Kun kerran joku niin kovasti kaipasi sairautta, että suorastaan keksi sellaisen itselleen, miksei hän suopeasti antaisi sitä? Ilsa oli kokeillut kykynsä tätä sovellusta aiemminkin pienimuotoisesti, mutta tuolloin hän ryhtyi ensimmäistä kertaa kylvämään vakavaa sairautta toiseen elävään olentoon. Tunnontuskien potemisen sijasta nainen oli vain tyytyväinen, kun osapuilleen kuukautta myöhemmin hänen kykynsä uhriksi päätynyt palasi uudelleen ostamaan parannuspalvelua - tällä kertaa ihan todelliseen, uudenlaiseen sairauteen. Kokeilu oli onnistunut, joten se ei jäänyt ainoaksi. Vastaavanlaisia karhunpalveluksia tehtiin sen verran, ettei tarvinnut liiaksi tinkiä mistään.

Ilsalla ei ollut aavistustakaan siitä, että oli onnistunut moraalisesti arveluttavalla toiminnallaan herättämään erään demonin huomion. Kun tuo demoni sitten eräänä iltana vuonna 2015 saapui yökerhon VIP-tiloihin ehdottamaan peliä hänelle ja hänen pitkäaikaiselle poikaystävälleen, Ilsa kuvitteli olevansa riittävän älykäs ja ovela voidakseen hyötyä demonista huijatuksi tulemisen sijaan. Nautittu alkoholikin oli omiaan sumentamaan harkintakykyä, joka vielä silloin oli ilmeisen vähäistä. Niinpä Ilsa kuunteli mielenkiinnolla, kuinka sulavaliikkeinen demoni ensin ihasteli kaunista pariskuntaa ja sitten kertoi pelinsä yksinkertaiset säännöt. Hän tarjosi Ilsalle ja Evaniksi kutsutulle Evandrolle rikkauksia sekä klassista kolmea palvelusta kuin lampun henki konsanaan. Mikäli Ilsa tai Evan kumpikaan eivät viikon kuluessa ottaisi häneen yhteyttä kutsumalla tuota luokseen, he saisivat yhdessä sievoisen yksilöidyn summan rahaa sekä nuo kolme palvelusta. Demoni jäisi tällöin tyhjin käsin. Jos taasen kumpikin kutsuisi demonin, sekä Ilsa, Evan että demoni jäisivät kaikki tyhjin käsin. Vaan mikäli vain toinen, joko Ilsa tai Evan, kutsuisi demonin luokseen, kutsuja saisi itselleen kaikki kolme palvelusta ja kolminkertaisen määrän rahaa. Tällöin se, joka ei kutsunut demonia, päätyisi demonin palvelijaksi sopimuksessa tarkemmin kuvatuin ehdoin. Ehdoista käydyn keskustelun jälkeen kolmikko nautti yhdessä sampanjaa ja peliin sitoutumisen merkiksi kukin allekirjoitti sen naurunremakan kaikuessa kabinetissa. Seuraavana päivänä Ilsa ja Evan juttelivat pelin ehdoista sängyssä maatessaan ja Ilsa päivitteli, miten kertakaikkisen helppoa heidän olisi voittaa demonilta ne kolme palvelusta ja rahat. Miksi muka heistä kumpikaan kutsuisi demonia ja riskeeraisi menettävänsä kaiken? Hehän olivat pitkäaikaisia ystäviä ja rakastettuja, miksi he muka pettäisivät toisensa? Ilsa ei tietenkään huomannut Evanin sulloneen demonin käyntikortin lompakkonsa uumeniin.

Viikko myöhemmin demoni ilmaantui Ilsan ja Evanin asuntoon ja julisti pelin päättyneen. Kun naishahmon tuolloin omaksunut demoni onnitteli Evania voittamisesta, jokin Ilsassa särkyi. Tuskin sentään sydän, mutta luottamus ja usko toisiin ihmisolentoihin. Tällä kertaa raivoaminen koetun tappion jäljiltäkään ei helpottanut häviön tuskaa eikä siihen ehditty ryhtyäkään, kun demoni jo kutsui uutta palvelijaansa työhön. Evan yritti myöhemmin epätoivoisesti selittää asioita parhain päin väittämällä suunnitelleensa heidän voivan molempien nauttia voitostaan ja keksiä yhdessä keinon hankkiutua eroon Ilsan sitoumuksesta, mutta ne sanat kaikuivat kuuroille korville. Ilsa jätti Evanin vuokrien maksumieheksi ja muutti pois heidän yhteisestä asunnostaan niin nopeasti kuin suinkin pääsi. Petoksestaan rikastuneelle ex-poikaystävälleen hän ei ikinä kertonut, mitä oli ensimmäiseksi joutunut demonin hyväksi tekemään. Petturi olisi varmaankin vain iloinnut onnistuttuaan tekemään hänestä murhaajan.

Demonin kätyriksi joutumisen myötä Ilsan oli jälleen pakko miettiä uudelleen elämänsä suuntaa. Evan oli edelleen mukana Seventh of Nalikassa, joten Ilsa erosi pian yhteisöstä päätöstään juurikaan selittelemättä. Ylpeytensä rippeitä talteen kerätessään Ilsa salasi kohtalonsa kaikilta läheisiltäänkin ja keskittyi vain saamaan itsensä takaisin raiteilleen. Vilkastunut liiketoiminta alkoi onnenkantamoisena sentään pitää häntä sen verran kiireisenä, ettei hänen tarvinnut viettää päiviään tai iltojaan yksin kohtaloaan, hyväuskoisuuttaan ja tyhmyyttään kiroten. Oli myöhäistä myöntää olleensa omahyväinen idiootti kuvitellessaan, että hän voisi noin vain peitota demonin tuon omassa pelissä. Demoni nimittäin osoitti Ilsalle pian säälimättömän ja julmuudessaan nerokkaan luontonsa. Kätyrilleenhän tuo mieluusti kertoili suunnitelmistaan silloin, kun aina ennalta varoittamatta saapui suojattinsa luokse seuraavaa palvelusta "pyytämään". Näiden yllätysvierailuiden vuoksi Ilsa alkoi työkiireidensä varjolla vältellä pidempiä ajanviettoja kenenkään läheisensä kanssa, peläten noiden kohtaavan hänen demoninsa ja samalla synkimmän salaisuutensa.

Vuodesta 2015 lähtien Ilsa on jatkanut parantajan töitään ryhtymättä enää oma-aloitteisesti istuttamaan sairauksia asiakkaisiinsa. Työntekonsa ohessa hän on palvellut demoniaan varsin moninaisesti, sillä kieltäytymisen hintana olisi ollut hänen syyllisyydentuntoon hieman jo herännyt sielunsa. Vuonna 2020 Ilsa sai demoniltaan vastentahtoiseksi lahjaksi kuolleen noidan sydämen, jonka hän kakoen ja itkien vaihtoehtojen puuttuessa söi. Tuntui irvokkaalta myöhemmin olla omalla tavallaan kiitollinen uudesta kyvystä, joka toi hänelle turvaa kätyrin toimissa. Vaarallisia tilanteita on nimittäin vuosien varrella tullut vastaan lukuisia eikä niistä ole selvitty täysin naarmuitta. Henkiset arvet ovat kuitenkin paljon fyysisiä syvemmät eikä Ilsa ole aivan varma, tekisikö loppujen lopuksi maailmalle vain palveluksen, jos vain sallisi jonkun päättää päivänsä. Kertaalleen harvinaisen heikkona hetkenä saatuaan tehtävän sairastuttaa viattoman lapsen Ilsa yritti jopa viedä henkeään oman kätensä kautta. Hänen vahingoittumisensa kuitenkin kutsui demonin oitis paikalle, minkä vuoksi siinäkään ei onnistuttu. Kesällä 2023 Ilsa sai "hyvästä työstä" palkinnoksi demoniltaan jälleen sydämen, jonka suhteen hänen oli meneteltävä kuten aiemmankin. Ilsa on ollut vastentahtoinen omaksumaan uutta kivun tuottamisen kykyään, mutta on tietysti joutunut käyttämään sitä aina, kun demoni on sitä häneltä keksinyt vaatia.

Länsimaisen kauneusihanteen ruumiillistuma, ja tietoinen siitä. Ilsa on 167 senttimetriä pitkä, hoikka nainen. Hiekanruskeat hiuksensa hän värjää säännöllisesti vaaleiksi kuten Winterin suvun naisilla vaikuttaa olevan tapana, vaikkakin antaa luonnollisen sävyn näkyä tyvessä. Hiukset ovat taipuisat ja ulottuvat useimmiten rintojen tietämille. Kasvot ovat neliömäiset ja leuka siten leveä, mutta naiselliset sinisilmät tuovat piirteisiin pehmeyttä. Nenä on suora ja kapea, huulet puolestaan täyteläiset ja sopusuhtaiset. Luonnollista ruskeaa sävyään pari astetta tummemmiksi värjätyt kulmat ovat paksut, mutta aina virheettömästi muotoonsa nypityt. Silmien ohella katseen voi varastaa valkoinen suora hammasrivistö silloin, kun Ilsa sen paljastaa. Ilsalla ei ole tatuointeja tai muita lävistyksiä kuin korvareiät. Kylkiluiden tienoilla vasemmalla puolella on pitkä, kapea ja erottuva arpi. Oikean käsivarren arpi on haalennut lähes huomaamattomaksi. Oikea korvalehti on repeytynyt, mutta se jää usein hiussuortuvan tai korvakorun taakse piiloon.



Silloin kun ei esitä esimerkiksi "suosikkirooliaan" eli sydämellistä, enkelillistä parantajaa Ilsan yleinen olemus on viileä. Tarkkaavainen, terävä, suorastaan läpitunkeva katse sekä salaperäinen, lähes huomaamaton huulten kaarre vihjaavat kantajastaan löytyvän enemmän kuin minkä silmä tavoittaa. Ilsa kantaa naisellisen vartensa itsevarmasti ja osaa tuoda avujaan esille hienovaraisen tehokkaasti. Tyyneyttä jo pintapuolisissakin keskusteluissa rikkoo tapa elehtiä puhuessa paljon siroilla käsillään. Estetiikka on hänen intohimonsa, jonka alttarilla hän on valmis uhraamaan niin aikaansa kuin mukavuuttaan. Ilsa onkin lähes poikkeuksetta ulkomuodoltaan huoliteltu; jopa arkinen tyyli on tarkoin harkittu. Hän suosii pukeutumisessaan klassisia linjoja ja eleganssia, pyrkien esimerkiksi vaatteiden väriä ja leikkausta koskevilla valinnoillaan korostamaan omia parhaita puoliaan. Valitsee korkokengät tyypillisesti tennarien sijaan, sävyissä suosii tummaa sekä pastelleja. Kuten jonkinmoiselta tyylitaiturilta voi odottaakin, varioi tyyliään niin vaatteilla, asusteilla kuin ehostuksellakin. Pyrkii pukeutumaan aina tilanteen ja tilaisuuden mukaan, joten omaa jonkinasteisen tajun myös käytännönläheisyydestä, joskin mieluusti venyttää sen rajoja. Miksei kaupassa muka voisi joskus käydä kahdeksan sentin koroissa ja satojen eurojen muotiluomuksessa, jos huvittaa?