Post by Lehw on Feb 7, 2024 18:26:35 GMT 2
Huom! Luonteessa maininta itsemurha-alttiudesta.
- Soittolista -
Nimi: Laverne
(Entinen nimi: Leonore Bailey)
Ikä: 18 vuotta golemina. Ihmisenä oli elossa 24.8.1956-20.6.2006
Sukupuoli: Ei sukupuolta
Seksuaalisuus: ?
Laji: Golem
Sivilisääty: Naimaton
Sukulaisuussuhteet: -
Työnkuva: Työskentelee Gallagher Boydin alaisuudessa toimittaen mitä mestari ikinä haluaakaan. Vapaa-ajallaan hoitaa pääasiassa tiluksien puutarhaa ja kissoja.
Asuinpaikka: Asuu pienessä sivurakennuksessa Gallagher Boydin tiluksilla, mutta viettää enemmän aikaa alueen puutarhassa.
𖤣.𖥧.𖡼.⚘
Kyvyt
- Golemina voidaan rakentaa paloista uudelleen, kunhan golemin merkki on yhä ehjä.
- Ei golemien tapaan omaa ruumiillisia toimintoja eikä myöskään kykene fyysisesti itkemään eikä hikoilemaan.
- Ei tunne juurikaan lämpötilavaihteluita eivätkä ne vaikuta olemiseen, koska on rakennettu pääasiassa posliinista. Ei siis voi paleltua eikä saada palovammoja. (Karvoitus voi kuitenkin palaa.)
- Lyödessä riittävän lujaa Laverne lähtökohtaisesti halkeilee ja murenee, mutta syvemmällä on myös orgaanisia elimiä, jotka voivat vuotaa erilaisia nesteitä. Sisäelimet eivät välttämättä ole oikeissa paikoissa, vaan sekoitettuna muuhun materiaaliin. Ei kuitenkaan hajoa yhtä helposti kolauksesta kuin mitä keramiikka yleensä.
- Iho on yliluonnollisen sileä eikä jousta yhtä hyvin kuin tavallisella ihmisellä. Kosketus on kylmä ja iho tuntuu kosketuksen alla hieman kohmettuneelta savelta, joskaan ei ole yhtä märkä. Ei kuitenkaan kolise menemään koskiessaan kovia materiaaleja, vaikka kosketus ei olekaan yhtä pehmeä kuin ihollisilla olennoilla.
- Tuntoaisti on hyvin heikko, muttei täysin olematon. Ei myöskään tunne kipua. Suuret vauriot tuntuvat lähinnä epämiellyttäviltä, mutta eivät varsinaisesti satu.
- Tuntoaistin heikkous hankaloittaa liikkumista epätasaisilla pinnoilla pimeässä, sillä Laverne pohjaa ison osan motoriikastaan näön varaan. Paljain jaloin kävely voi jonkin verran helpottaa tilannetta.
- On huomattavasti kestävämpi kuin tavallinen ihminen, mutta ei kuitenkaan järin paljoa vahvempi kuin miltä fyysisesti näyttää.
- Ei haista tai maista paremmin kuin tavallinen ihminen, mutta haju- ja makuaisti ovat kuitenkin paremmin tallella kuin tuntoaisti. Kuulo ja näkökyky ovat samanlaiset kuin ihmisillä yleensä. Ei ole nopeampi kuin tavallinen ihminen, mutta ei myöskään pysty väsymään fyysisesti samalla tavalla kuin ihminen.
Luonne
Laverne on lähtökohtaisesti luonteeltaan tyyni ja rauhallinen. Hän ei mielellään hötkyile ja miettii asiat läpi kunnolla ennen kuin tekee mitään ratkaisuja. Golem on kohtelias ja pyrkii viimeiseen asti välttämään konflikteja, sillä ei pidä niiden aiheuttamasta sekasorrosta. Laverne hyvin harvoin korottaa ääntään ja puhuu lähtökohtaisesti aina pehmeällä, hiljaisella äänellä sekä hyvin artikuloiden. Hän viihtyy parhaiten omassa seurassaan hoitaen ja puhuen kasveille tai eläimille. Kissat ovat hänen suosikkinsa. Hänen muita mielipuuhiaan ovat lukeminen ja kirjoittaminen, runot, sekä luonnon ihailu: kun ei tarvitse nukkua, voi kuluttaa tunteja vain katsomassa sitä, miten kaste kerääntyy lehdille tai miltä pilvet näyttävät auringon noustessa.
Lavernen tunnemaailma on yleensä melko tasainen. Hän ei koe suuria onnen tunteita muttei myöskään syviä surun kuoppia. Golem on kuitenkin ahdistukseen taipuvainen. Liian paljon vapautta tai liian pitkä aika ilman toimitettavia käskyjä saa hänet levottomaksi. Myös rutiinista poikkeaminen kohottaa epämukavuuden tunteita. Laverne noudattaakin kaikista mieluiten samaa päivärytmiä samalla sisällöllä päivästä toiseen, sillä silloin ei tarvitse tehdä päätöksiä siitä, mitä muuta voisi haluta. Hän voi parhaiten silloin, kun pystyy toimittamaan mestarinsa käskyjä hallituissa olosuhteissa tai voi viettää päivänsä pelkästään kodin tiluksilla kasvien ympäröimänä. Pahimmillaan pois raiteiltaan joutuessa Lavernella on pakonomaisia liikeratoja ja toimintoja, joilla hän yrittää korjata tilannetta ja lievittää oloaan. Käsien peseminen on näistä yleisin, mutta hän saattaa myös pysähtyä siirtelemään tavaroita oikeisiin kulmiin tai suoristamaan kankaita kunnes taitokset ovat millilleen oikein. Hän sietää epäsiisteyttä hyvin huonosti ja tuntee välillä pakonomaista tarvetta siistiä myös muita ympärillään olevia ihmisiä. Tässä asiassa pystyy useimmiten kuitenkin hillitsemään itseään, jotta ei jatkuvasti ole oikomassa myös kanssaeläjien vaatteita tai siirtelemässä näiden hiuskiehkuroita oikeaan asentoon.
Tasaisesta tunnemaailmasta huolimatta Lavernella on taipumusta ajoittain masennuksen kaltaisiin tunnetiloihin, jolloin ahdistukselle ja pakko-oireille ei tunnu olevan loppua. Näin käy useimmiten liian suurien muutosten perään tai jos mestari on käskenyt häntä päästämään jonkun ihmisen päiviltä ja hävittämään todistusaineistot. Alkuaikoina murha ei ollut mikään ongelma, mutta vuosien karttuessa tappamisesta on tullut Lavernelle henkisesti aina vain raskaampaa. Hän on itse yrittänyt tuhota itsensä kahdesti; ensin myrkyttämällä ja toisen kerran rusentamalla kehonsa katolta hyppäämällä. Ensimmäisellä yrityksellä ei ollut golemin kehoon mitään vaikutusta ja toisellakin kerralla hän sai aikaiseksi vain lieviä vahinkoja. Laverne on tietoinen siitä, miten golemit voi tuhota, mutta ei tiedä, missä hänen oma merkkinsä on.
Vaikka golem viihtyy parhaiten yksin ennustetussa ympäristössä, ei hän karsasta uusien ihmisten tapaamista. Ihmisten tunteiden kompleksisuus on kiehtova ilmiö, jota hän mielellään tarkkailee kädenmitan päästä, mutta miksei lähempääkin, jos ympäristö on muuten riittävän rauhallinen.
Ulkonäkö
Laverne ei golemina juurikaan muistuta alkuperäistä kehoaan muuten kuin etäisesti. Hän on pituudeltaan 173cm, ja yhtä hento ja siroluinen kuin eläessään. Uusi keho on kuitenkin paljon veistoksellisempi kuin miltä hän näytti ollessaan ihminen. Kasvo eivät ole samat, vain silmissä on hieman samaa näköä ihmisruumiin kanssa. Aiemmin ruskeat, laineikkaat hiukset ovat vaihtuneet piikkisuoriin, sileisiin hopeisiin hiuksiin, jotka yltävät alaselälle. Volyymiä niissä ei ole minkäänlaista, joten sileydessään hiukset näyttävät melko lättäniltä ja ohuilta.
Lavernella on suuret, vihreät silmät, joita reunustavat tummanharmaat ripset. Silmät ovat raskasluomiset ja ulkoreunasta alaspäin kallellaan, mikä tekee golemin katseesta melko surumielisen ja väsyneen luonnostaankin. Lavernella on jykevä leukalinja, hieman ulkonevat korvat ja terävä, alaspäin kääntyvä nenä, jossa on selkeästi erottuva kyömy sivuprofiilissa. Huulet ovat täyteläiset, mutta yleisesti ottaen kasvojen tai ulkoisen olemuksen perusteella on hankala määrittää golemin sukupuolta. Feminiininen ja herkkä kuvailisivat sitä kenties parhaiten.
Laverne on ruumiinrakenteeltaan hoikka ja miltei jopa luiseva. Hänellä ei ole minkäänlaisia rintoja, vaan rintakehä on täysin tasainen. Hänellä ei myöskään ole napaa tai genitaaleja. Ihonväriltään hän on vaaleanharmahtava ja kalpea. Golemina hänellä ei ole verenkiertoa, joten Laverne ei voi fyysisesti punastua. Hän ei myöskään näytä täysin inhimilliseltä virheettömän ihonsa ja täydellisen symmetristen kasvonpiirteiden kanssa. Ensivaikutelma on usein “elävä patsas”, mikä Laverne käytännössä onkin. Nykyään hän kuitenkin useimmiten muistaa ylläpitää jonkinlaisia hengitysliikkeitä, vaikka ei tarvitsekaan ilmaa hengissä pysymiseen.
Saadessaan itse päättää, Laverne pukeutuu lähes poikkeuksetta valkoiseen. Vaatteet ovat ilmavia ja yleensä myös peittäviä. Hän suosii pitkiä hihoja, lahkeita ja helmoja. Laverne käyttää mielellään korkokenkiä ellei ole puutarhassaan. Pastellisävyt voivat joskus tulla kyseeseen, mutta yleensä vaatteiden väri on luonnonvalkoinen. Mielenkiintoa asuvalintoihin saadaan pitsisillä yksityiskohdilla. Yleisvaikutelma on usein eteerinen. Laverne ei yleensä käytä koruja eikä hänellä ole tatuointeja tai lävistyksiä.
Lavernen golem-merkki on vasemman silmämunan takana. Hän ei ole itse tietoinen siitä, missä merkki on, vaikka on yrittänyt etsiä sitä kehostaan vuosien ajan yksin ja avun kanssa.
Menneisyys
Leonore Bailey syntyi Iso-Britanniassa 24.8.1956 perheensä neljänneksi lapseksi. Hän oli kuolla jo synnyinvuoteeseen, ja koitui äitinsä kohtaloksi. Vauvana hän oli jatkuvasti sairas, mutta jäi kuitenkin nippa nappa henkiin. Terve hän ei silti ollut koskaan, vaan kärsi heikosta immuniteetista koko elämänsä. Leonore sairastui polioon teini-iässä, mikä halvautti häneltä ensin oikean jalan, sitten vasemman ja hitaasti edeten muitakin lihaksia, lähinnä ala- ja keskivartalosta. Jo nuorena Leonore kiinnostui magiasta ja yritti selvittää vaihtoehtoja parantaa itseään taikakeinoin, kun lääkäreistä ja fysioterapiasta ei tuntunut olevan apua. Parinkymmenen vuoden paremmalla puolella hänen vointinsa alkoi olla jo sen verran huono, että lääkärit ennustivat elinajaksi parhaimmillaan joitakin vuosia. Heikentynyt yleisvointi ei estänyt Leonorea yrittämästä entistä kiivaammin etsiä tapoja parantua. Niihin aikoihin, kun hän täytti 25 vuotta, nainen lopulta onnistui sopimaan diilin demonin kanssa. Hän saisi 25 vuotta lisää elinaikaa ja tauti pysähtyisi. Täyttäessään 50 vuotta sopimus umpeutuisi ja hän menettäisi sielunsa demonille. Diili kuulosti kuoleman porteilla olevasta nuoresta paremmalta kuin hyvältä, sillä 25 vuotta vaikutti siinä kohtaa elämää ikuisuudelta. Ei hän tietenkään parantunut halvausoireistaan, mutta kivut lievittyivät ja lisäaika mahdollisti hänelle keinot etsiä lisää tietoa. Leonore paneutuikin koko sopimuksensa ajaksi etsimään Viisasten kiveä tai muuta keinoa tavoittaa kuolemattomuus, ja mieluiten palauttaa hänen kykynsä kävellä omin jaloin. Hänellä ei varsinaisesti ollut halua pitää omaa osaansa sopimuksesta, jos hän saattoi sen vain mitenkään välttää, vaikka esittikin niin demonilleen aina heidän tavatessaan. Tiedon etsintä vei hänen tiensä ympäri maapalloa, vaikka pääasiassa naisen koti oli yhä briteissä. Samalla hän verkostoitui erinäisten magiantutkijoiden kanssa.
Mitä lähemmäs sopimus tuli loppuaan sitä suurempi kuolemanpelko Leonorea varjosti. Hän oli onnistunut nauttimaan ikääntymättömyydestä miltei puolet elämästään eikä halunnut luopua siitä. Hän oli myös onnistunut verkostoitumaan erinäisten noitien ja demonitutkijoiden kanssa yrittäessään löytää porsaanreikää demonidiilistään. Sellaista ei kuitenkaan tuntunut olevan, joten Leonore etsi ongelmaan ratkaisua laatikon ulkopuolelta. Tutkimuksissaan hän törmäsi golemeihin, ja lopulta löysi itselleen noidan, joka oli valmis yrittämään sellaisen rakentamista. Vuonna 2005 hän muutti Nalidin saarelle Roivaan Gallagher Boydin luo, jotta kaksikko voisi jotenkin pelastaa hänen sielunsa helvetiltä. Kesäkuussa 2006, vain joitain viikkoja ennen diilin umpeutumista, Leonore uhrattiin, jotta hänen sielunsa voitiin liittää golemiin nimeltä Laverne.
Laverne ei aluksi poikennut juurikaan tavallisesta robottipalvelijasta, sillä muistot eivät tietenkään siirtyneet mukana uuteen astiaan. Leonore oli kuitenkin ottanut tämän huomioon, ja oli siirtänyt kaikki muistiinpanonsa ja päiväkirjansa Gallagherin tiluksille ennen kuolemaansa. Niinpä Laverne sai kohtalaisen hyvän kuvan siitä, mitkä olivat hänen motiivinsa ennen kuolemaa. Nyt hän ei kuitenkaan tiennyt mitään kuolemanpelosta, joka oli riivannut häntä kaikki vuodet teini-iästä asti. Laverne ei kyennyt käsittämään ihmisen tarvetta säilyä kuolemattomana nyt kun hän itse oli käytännössä päässyt siihen pisteeseen, ettei hän voinut kuolla. Muistojen puuttuessa olo ei ollut lainkaan niin voitonriemuinen kuin päiväkirjat olivat antaneet olettaa hänen olevan. Golemina hänestä ei oikeastaan tuntunut oikein miltään. Se ei silti estänyt häntä olemasta kiitollinen Gallagherille, vaikka vuosien kuluessa hän ei olekaan enää aivan varma onko kiitollisuus vain osa sitä, että hän on Gallagheriin sidottu golem. Voiko hän olla olematta kiitollinen? Joka tapauksessa Laverne arvostaa mestariaan ja useimmiten jakaa tämän kanssa samat mielipiteet kuin myös elinolot ja tilukset. Luomisestaan lähtien Laverne on asunut mestarinsa hellässä huomassa toteuttaen tämän käskyjä niin kuin kunnon golemin kuuluukin.
Muuta hauskaa:
- Pitää teen hajusta ja keittää sitä usein, vaikka ei voikaan sitä juoda.
- Osaa kokata rajallisen määrän reseptejä, mutta uusien kanssa maku saattaa jäädä keskinkertaiseksi, koska kokkaa muiden makumieltymyksien mukaan. Ei itse syö eikä erityisesti osaa sanoa mikä maistuu hyvältä ja mikä ei. Osaa kuitenkin veikata, mistä ihminen voisi pitää ja mistä ei, joten kykenee välttämään liian rajuja makuja. Lavernen kokkaaminen on kuitenkin selkeästi tekniikkalaji eikä intuitiota.
- Rakastaa lukea ja kirjoittaa runoja. Pitää myös analyyttisesta otteesta minkä tahansa aiheen suhteen. Ylläpitää muistiinpanoja ja päiväkirjaa.
- Lempikukka on orkidea.
- Ei pidä verestä tai sen hajusta. Saattaa myös välttää epämiellyttäviä hajuja sillä, ettei hengitä.
- Osaa ajaa autoa.
𖤣.𖥧.𖡼.⚘
// Kuvan piirtänyt Lehw -24