Gabriel Dylis Delayne (Llyweth)

syntynyt: 24.12.1995, 25 vuotias,
paikassa: Ranska, Besançon
Seksuaalinen suuntautuminen: Hetero
siviilisääty: kihloissa
Laji, kyvyt: Noita (musta), kiroukset, lumoukset, taikajuomat, ajatustenluku, esineiden tunnelatauksien luku
Ammatti: Poliitikko

Gabriel koko persoona pyörii hänen isänsä miellyttämisen ympärillä, hän on saanut Herra Smith Delaynelta juuri sen verran vapautta omaan poliittiseen persoonansa rakentamiseen, kuin on turvallista sallia. Kuitenkin aina kun Gabriel osoittaa liikaa itsenäisyyttä, hänet palautetaan pian ruotuun siitä, kelle tämä on elämänsä ja uransa veljaa.

Tästä syystä Gabriel on ominut tiukat moraaliset säännöt joita hänen isänsä kampanjoinnissaan ylläpitää.

Näitä ovat ydinperheen olemassa olo, vain nainen ja mies voi olla tasa-arvoisessa avioliitossa. Naisten olisi hyvä olla kotiäitejä, opiskelu, ura ja itsensä kehittämistä tarvitaan vain sen verran ja sen aikaa, kunnes sormus on sormessa ja silloin naisen kuuluu ottaa haltuun perhe ja arki.

Tärkeää ovat myös alkuperäisten Nalidilaisten oikeudet, että heille riittää työpaikkoja varmastii saarella. Koulussa kuuluu opettaa uskontoa, eikä oppilaita sovi opettaa sellaisiin asioihin kuin ehkäisy, sukupuolen moninaisuus tai seksuaalinen kanssakäyminen. Tällainen opetus vain turmelee lapsia ja nuoria. Gabriel on siis kasvatettu hyvin konservatiiviseksi poliitikoksi.

Gabriel on isänsä hännystelijä, mutta muita hän ei hännystele jollei se edistä hänen isänsä asemaa jotenkin. Siinä missä Herra Smith Delayne on tunnettu hyvinkin mukavana veikkona, hänen poikansa nähdään hyvin paljon vakavamielisempänä. Tämä monesti pistetään nuoruuden piikkiin, mutta Gabrielin isä pitää siitä jos hänen poikansa silloin tällöin leimahtaa ja manipuloi poikaansa tällä saralla surutta.
Kun Gabriel sitten paljastaa tulista puolta luonteestansa ja suututtaa jonkun, pitää hänen isänsä aina tulla pelastamaan poika poliittelta itsemurhalta ja muistuttaa, kuka uhrasikaan elämästään parhaat vuotensa ja paljon rahaa pojan kasvatukseen, tämän äidin kylmästi vain hylättyä poikansa.

Tämä tekee Gabrielista epävarmna, epätasapainoisen , eikä hänelle suorastaan ole omaa luonnetta. Tai jos on, sen ei anneta tulla liian usein muiden tunteiden tielle, sillä se ei ole soveliasta.

Gabriel on tottunut lähes koko ikänsä valehtelemaan ja esittämään, hänet on opetettu olemaan siitä ylpeä, että voi pettää ihmisiä, eikä tunne lainkaan huonoa omaatuntoa toisen elämän tuhoamisesta isänsä edun tähden. Tämä on hänen isänsä opettama ajatusmalli, koko Gabrielin pienen iän, tämän isä on samaan aikaan vähätellyt poikansa taitoja ja käyttänyt niitä surutta hyväkseen.

Gabrielin suurin pelko on hylkäys. Hänen äitinsä hylkääminen jätti häneen aukon jota on lähes mahdoton täyttää. Herra Smith Delayne ymmärsi tämän ja ruokki pelkoa, uhkailemalla, vitsailemalla ja kiristämällä Gabrielia tämän koko iän sillä, että jos poika ei oppisi käyttäytymään ja olemaan kiitollinen, tämä jäisi täysin yksin, Herra Delayne heittäisi tämän kadulle ja pojalla ei olisi enään ketään.

Ne harvat asiat mitä Gabrielilla on omaa, ovat lähinnä hänen rakkautensa kahviin, kirjoihin ja oma asunto, johon hän sai luvan muuttaa vasta vast ikään, hänen isänsä lupaillessa pojalleen perhettä jolla täyttää tyhjät huoneet.

Gabriel on mustahiuksinen nuori mies, jolla on sini harmaan kylmät silmät. Hän on 176 cm pitkä ja sopusuhtainen. Hän pitää huolta kunnostansa ja pitää juoksemisesta. Lihaksikkaaksi häntä ei voi haukkua, mutta jänteikkääksi kyllä.

Hän ylläpitää kuntoansa jo pelkästään kykynsä tähden, pidempi kestävyys antaa hänelle mahdollisuuden ylläpitää esimerkiksi possessiota kauemmin. Terve keho, terve mieli.

Gabrielilla on silmälasit, hän vaihtelee sankoja tapahtumien mukaan, hän on tarkka ulkonäöstään ja pitääkin usein hiuksensa taakse sliipattuina ja pukunsa suorina ja silitettyinä. Värit ovat aina hillittyjä, eikä hän poikkea koskaan pukeutumisestansa.

Rentoinakin päivinä hän on useimmiten puvunhousut päällään ja kauluspaita auki yhden napin verran. Harvoina päivinä hänet saattaa bongata hieman keveämmässä paidassa, kuten siistissä neuleessa, muttei koskaan siivottomana eikä homssuisena.

Kengätkin ovat aina kalliit ja vähintään kiillotetut jos ovat nahkaa.

Gabriel hymyilee usein, mutta hymy on pinnallista ja kun hänen ei tarvitse teeskennellä hän lähinnä murjottaa.

Käsiä koristaa joskus hyvin koruton sormus, komea ja kallis kello sekä kalliit kalvosinnapit hihoissa jotka on saanut lahjana isältänsä. Muita koruja hän ei mielellään pidä. Lähes kaikki tässä on lähes persoonatonta, sillä Gabriel on kasvanut olemaan kiiltokuva lapsi isänsä vierellä.

Gabriel on syntynyt alunperin ranskassa, Roivaan hän päätyi äitinsä äitinsä muuttaessa työnsä perässä tämän ollessa Herra Delayne Smithin sihteeri. Aluperin Gabrielin suku on kuitenkin englannin Walesista, mutta hänen äitinsä haara suvusta oli muuttanut myöhemmin ranskaan Ranskaan. Herra Delaynen Gabrielin äiti kuitenkin tapasi sukuloidessaan Walesissa serkkujensa luona. Seitsemän vuotta Gabrielin syntymän jälkeen, hänen äitinsä katosi Roivasta.

Gabriel muistaa äitinsä. Lempeän ja kauniin naisen joka teki hänelle aina aamupalaksi pannukakkuja. Hän kykenee muistamaan edelleen tämän äänen, kuinka tämä lauloi ranskaksi ja kymriksi hänelle tuutulauluja. Ranskassa asutut ensimmäiset vuodet ovat hänelle hämäriä, mutta Roivaan muuton jälkeen hänellä oli useampi onnellinen vuosi äitinsä kanssa. Nykyään kaikki ne onnelliset muistot tuntuvat kuitenkin Gabrielista likaisilta, ne ovat täynnä katkeruutta ja petosta. Myrkkyä jota hänen isänsä on kaatanut Gabrielin korvaan kaikki nämä vuodet.

Gabrielin ollessa seitsemän, hän sai kuulla äitinsä lähteneen, Delayne Smith kertoi sen hänelle henkilökohtaisesti. Tämä haki pienen pojan poliisiasemalta johon tämä oli tuotu kuulusteluihin tämän äidin katoamista koskien. Eräänä päivänä, äiti ei vain palannutkaan töistä ja Herra Delayne todisti kuulleensa naisen puhuneen jo kauan siitä kuinka ei jaksanut enään lastansa, elämäänsä ja halusi pois.
Herra Delaynen todistusta tukevia todisteita löytyi mukavasti matkalippuna, pakattuna matkalaukkuna sekä muina pieninä vihjeinä jotka tukivat poliisien näkemystä tapahtuneesta.

Gabriel muistaa päivän kirkkaasti, hän oli herännyt äitinsä kanssa, he olivat nauttineet aamupalan, kaikki oli ollut normaalia, ihanan tylsää ja tavalista. Gabriel oli mennyt kouluun, viettänyt tylsän päivän kiusattuna typerän nimensä tähden, sillä äiti oli pitänyt tiukasti kiinni siitä että hjän käytti tyttömäistä nimeä Dylis, äiti sanoi aina että se toi onnea, Gabriel oli silloin eri mieltä, hän oli palannut kotiin polvi verillä ja kädet mustelmilla. Hän oli yrittänyt olla itkemättä koulussa, kotona äiti antoi aina itkeä itseään vasten ja lohdutti pientä poikaansa. Asunto oli tyhjä, se ei ollut uutta, äiti oli joskus pitkään töissä.

Gabriel oli lämmittänyt ruokaa, tehnyt läksynsä, jättänyt osan tekemättä sillä tarvitsi äitinsä apua, katsonut televisiosta lastenohjelmat. Pimeä tuli kuin salaa, eikä äitiä näkynyt vieläkään. Gabriel söi iltapalansa, katse tiukasti ovessa, valmiina hyppäämän ja ottamaan äidin halauksen kera vastaan. Sen sijaan hän meni yksin nukkumaan.

Gabriel eli yksin kolme päivää, kunnes koulussa alettiin huolestua kun Gabriel uskalsi puhua opettajallensa. Sen jälkeen elämä oli yhtä vierasta kasvoa toisensa jälkeen. Herra Delaynen adoptoitua hänet, Gabriel vaihtoi koulua, hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen, Herra Smith Delayne vaihtoi hänen nimensä Dyliksestä Gabrieliksi ja otti isän roolin tosissaan. Herra Delaynen vaimo ei koskaan oikeastaan sietänyt Gabrielia, tämä oli naiselle vain muistutus tämän omasta kyvyttömyydestä olla saamatta omia lapsia.

Tämän takia Gabriel vietti suurimman osan kouluistansa kalliissa yksityisissä oppilaitoksissa, yliopistoa lukuunottamatta. Kun hän ei ollut koulussa, hän oli isänsä mukana kampanjoinnissa, hän oli aina kaikissa kuvissa isänsä ja äitipuolensa kanssa, esittämässä hyvää ja onnellista perhettä, jossain vaiheessa Rouva Delayne jättäytyi kampanjoinnista sairautensa tähden ja Gabriel jäi yksin isänsä kanssa.

Gabriel on koko ikänsä tiennyt olevansa noita, hänen äitinsä kertoi tarinoita heidän suvustansa ja oli aina luvannut kertovansa lisää ja vievänsä hänet joskus tapaamaan serkkujaan ranskaan ja Walesiin. Jossa hänen aikuistumisjuhlansa pidettäisiin. Tätä ei koskaan tapahtunut, Herra Delayne piti huolen, että Gabriel eristäytyi suvustansa ja hänestä tehtiin täysivaltainen Delayne suvun noita. Vuosien varrella Herra Delayne  myöskin korruptoi nuoren miehen, josta äitinsä kasvattamana, olisi tullut todennäköisimmin valkoinen noita. Kun tämä täytti 18 hänelle järjestettiin upeat syntymäpäiväjuhlat, jossa oli monien tärkeiden noitasukujen jäseniä Delayen suvun lisäksi. Siinä missä ne olivat Gabrielin aikuistumisjuhla, ne olivat myös tärkeä poliittinen tapahtuma. Jossa Gabriel otettiin vastaan yhtenä poliittisena työkaluna suvulle. 

Gabriel ei kuitenkaan ole tietoinen todellisesta syntyperimästään. Sillä hän oli jo ennen aikuistumisjuhlaansa, täysivaltainen Delayne suvun noita. Herra Delayne Smith ei ole pelkästään hänen ottoisänsä, vaan hänen biologinen isänsä. Herra Delayne oli pakottanut itsensä Gabrielin äidille. Maksanut tälle siitä että nainen pitäisi heidän yhteisen salaisuutensa ja päättänyt olla piittaamatta jo toisesta pojasta jonka oli maailmaan tällä tavoin saattanut. Se mikä muutti tilanteen, oli Gabrielin äiti, joka esitti alistettua naista ja sihteeriä, mutta salaa keräsi todisteita Herra Smith Delaynen hämäräpuuhista, aikeenaan paljastaa tämä ja saattaa tämä oikeuden eteen kaikista rikoksista. Herra Delayne sai kuitenkin vihiä naisen puuhista ja surmasi tämän ennen kuin mitään ehti vuotaa julki.

Ensin hän oli ajatellut olevansa vain pojan hyväntekijä ja saavan sillä tavoin itselleen hyväntekijän maineen, mutta kun Herra Delayne huomasi pojan kykyjen ylittävän hänen sukunsa heikentyneet kyvyt. Hän näki tilanteen lähes soveliaana onnettomuutensa ja päätti ottaa pojan taidot omien tarkoitusperiensä edistämiseksi.

Gabriel kuitenkin elää edelleen syvässä uskossa että hänen äitinsä halusi paremman elämän ilman poikaansa. Hän uppoutui opiskelemaan politiikkaa ja on toiminut koko elämänsä isänsä kiiltokuva lapsena ja egon kohottajana. Hän on saanut isänsä kautta poliittista valtaa, hän kuitenkin varoo visusti olematta astumatta isänsä varpaille vallan kahvassa ja vaikka hakeekin omaa paikkaansa Roivan poliittisissa piireissä, hän toimii edelleen lähinnä työkaluna isällensä.

Gabriel on poistunut Roivasta vain muutaman kerran elämässään käyden poliittisilla leireillä ja koulutuksissa. Hänen isänsä ei koskaan ole päästänyt poikaa liian kauas itsestään.
Hänellä on oma asunto ja isänsä kautta järjestetty kihlaus jonka tarkoitus on pönkittää suvun asemaa ja tarjota niin taidoissaan, kuin taloudessaan köyhtyvälle Delaynen suvulle turvaa ja voimaa.

Lumous:

Lumoaminen on Gabrielin synnyinlahja, loput hän on oppinut vuosien varrella ja käyttää niiden toteuttamiseen vahvasti apuvälineitä sekä energiaa, joka jättää hänet hyvin haavoittuvaksi pitkiksi ajoiksi. 

Lumous tapahtuu usein puheella, Gabriel laskee ääntänsä ja puhuu hiljaisella ja lempeällä äänellä loitsun joka vaikuttaa vain valittuun kohteeseen. Hän kykenee lumouksen avulla taivuttamaan toista omien mielipiteidensä ja ajatustensa puoleen. Sekä saada itsensä vaikuttamaan luotettavammalta ja miellyttävämmältä toiselle.

Gabriel osaa myös tuottaa lumouksia juomina, hän voi uuttaa joko valmiita taikajuomia, tai asettaa jonkun drinkkiin sanoilla pienen lumouksen. Mitä enemmän hän käyttää aikaa ja vaivaa tällaisen juoman luomiseen, sitä vahvempi siitä tulee.

Kirous:

Gabriel voi kirota ihmisiä ja heikentää näitä tätä kautta, kirous voi olla merkki vaatteissa, iholla tai lausuttuna uhrin korvaan, lausutuissa ongelmana on se että loitsu on pitkä ja uhrin paikalleen saaminen sen asetteluksi vaatii aikaa.

Esineeseen tai vaatteeseen kirouksen asettelu onnistuu helpoiten silloin jos hän saa käsiinsä jonkin sellaisen esineen joka on yleensä pitkään ihokosketuksessa hänen uhriinsa. Tällaisia ovat esimerkiksi vaatteet, kellot, korut yms.

Ajatustenluku:

Gabriel voi lyhyenkin ihokosketuksen aikana lukea ihmisten mieliä tai ajatuksia, jos kuitenkin uhri on henkisesti hyvin vahva tai varautunut, vaatii tämä uhrin heikentämistä jotta tämä ei suojaisi ajatuksiaan.

Esineiden luku:

Gabriel kykenee myöskin saamaan lyhyitä tunnelatauksia tai muistoja jos jokin esine on ollut kauan kosketuksissa tai tekemisissä vahvojen tunteiden läsnäollessa. Esimerkiksi, murha-ase johon on ladattu paljon vihaa intohimo rikoksen aikana, tai isoäidin perintösormus joka on ollut suvussa ja pidetty lähes joka päivä sormessa.

Possessointi:

Gabriel kykenee irtautumaan ruumistaan ja etsimään itselleen valmiiksi merkatun/lumotun uhrin jonka kehon voi ottaa väliaikaisesti hallintaansa. Tämä kuitenkin vaatii valmisteluja.

Jotta possessointi onnistuu, tulee Gabrielin merkitä ja heikentää kohteensa soveliaaksi possessoinnille. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kosketuksella ja asettamalla täten ihokosketuksen kautta kohteeseen kirous, kyeten näin myöhemmin löytämään kohteensa ja heikentämään tämän henkistä vastustukykyä siihen pisteeseen että voi ottaa hetkeksi tämän kehon hallintaansa.
Tämä on kuitenkin aikaa ja voimia vievä prosessi ja possessoinnin tapahtuessa Gabriel tarvitsee paikan jossa voi rauhassa asettaa oman kehonsa suojaan, jottei vastavuoroisesti mikään voi possessoida hänen kehoansa sinä aikana.
Gabrielin hylätessä kehonsa se on puolustukyvytön ja liikkumaton, ulkopuolisille hän vaikuttaa olevan vain hyvin syvässä unessa. Tämä altistaa kuitenkin Gabrielin kehon hyökkäyksille tai vastavuoroisesti hänen kehonsa valtaukselle esimerkiksi demonien toimesta.

Taikajuomat:

Lahjansa hyödyllisyyden kannalta, Gabrielin on pitänyt opetella erilaisia vamistamaan erinäisiä taikajuomia ja opiskelemaan niiden ominaisuuksia.

Kyvyt kuten kirous tai lumous vaativat Gabrielilta kokoaikaista keskittymistä ja energian kulutusta, joten hän ei pysty kuin yhteen näitä kerrallaan, possessointi erityisesti kuluttaa häntä vahvasti ja usein hän pitääkin viikon tai kaksi "sairaslomaa" kerätäkseen voimiansa takaisin. Tällöin hän on hyvin heikkona ja kykenee lähinnä valmistelemaan taikajuomia.

Delayne

Vanha Roivaan 1700- luvulla saapunut noitasuku joka aikoinaan oli kovinkin voimakas ja arvostettu. Kuitenkin 1900-luvulle saapuessa suvun noitien voimat ovat vähentyneet ja heikentyneet lähes olemattomiksi. Tähän on vaikuttanut vallanhimossa solmitut suvun sisäiset avioliitot jotta veri pysyy puhtaana.

Hyvin konservatiivinen ja patriarkaalinen suku.
Köyhtyvien voimien lisäksi suvun varat ovat vähissä ja nämä yrittävätkin nyt epätoivoisesti solmia rikkaita liittoja muiden sukujen kanssa, mikä on osoittautunut haastavaksi, sillä suku on itsensä pahin vihollinen. Sukuun on syntynyt hyvin vähän lapsia ja ne jotka ovat syntyneet, ovat sairaita ja hyvin heikkoja.

Suku onkin alkanut turvautua keinoihin, jotka ovat vaarallisia ja suurin osa kiellettyjä. Delaynen suku pyörittää myös pientä hämäräbisnestä, lähinnä ihmiskaupan ja huumeiden saralla, kuitenkin uusien kilpailevien sukujen ilmestyessä heidän valtansa on pikkuhiljaa pienentynyt, samoin kuin poliisien tiukemmat moraalit tai paremmat maksumiehet. Delaynen suku on käytännöllisesti ajettu ahtaalle.

Llyweth

Llyweth suku on aluperin Walesilainen, he ovat sukuna suhteellisen pieni, mutta Walesissa hyvin tunnettu, joskaan, ei tavalla jolla mikään noitasuku haluaisi olla tunnettu.

Llywethin suku on kirottu. Tarina kertoo, että heidän sukunsa petti Walesin kuningashuoneen. Joskin tarinan todellinen olemus on kadonnut lähes kokonaan aikojen saatossa. Vain harva tuntee sen todellisen muodon.

Llywethin kirous takaa sukunimen kantajalle hyvin epäonnekkaan elämän ja yleensä, hyvin väkivaltaisen kuoleman. Ainoa tapa lieventää tätä ilmiötä, on antaa lapselle vastakkaisen sukupuolen nimen, mikä hyvin vanhoilla nimillä, oli vielä monelle lapselle helppoa. Gabrielin äidin puoli suvusta ranskassa piti tätä kuitenkin vanhojen akkojen tarinana. SIllä kirousta ei ole koskaan varmistettu, mutta usko siihen elää vahvana Walesin puolen suvun jäsenissä.

Johtuen suvun pienestä koosta ja kenties kirouksesta, suvun veri on kuitenkin vahvaa ja se heijastuu näiden voimissa. Kaikesta huonosta onnestaan huolimatta, suurin osa Llywethin suvussa elää normaalia elämää.

Suku koostuu kahdesta haarasta, Walesin ja Ranskan haarasta.
Walesin haara on vahvempaa, siinä missä Ranskan on heikompaa, mutta kirous on myöskin heikentynyt, johtuen siitä että Ranskan haara on hajonnut toiseen ranskan tunnettuun noita sukuun joiden sanotaan tekevän sopimuksia demonien kanssa ja saavansa voimansa näiden kautta.

Gabriel kuuluu tähän haaraan, joskin hänen voimansa ovat enemmän alkuperäisen Walesin haaran tasoa, mikä tarkoittaa, että hänen elämässään odottavat suuret tragediat jotka joko murtavat hänet tai tekevät hänestä vahvemman.

-Gabrielin äidin jäännökset ovat edelleen erään hänen isänsä metsäsysmökin pakastimessa
-Gabriel isä vaihtoi tämän kutsumanimen Dyliksestä Gabrieliin adoptoisessaan tämän
-Gabriel on addiktoitunut kahviin
-Hänen lempikirjansa on Taru sormusten herrasta
-Gabriel osaa puhua sujuvasti Ranskaa ja englantia, kymriä hän osaa vain heikosti