Post by minkalainen on Nov 10, 2018 18:03:56 GMT 2
Antropit
Teriantropit tai tutummin antropit ovat ihmisiä, jotka pystyvät enemmän tai vähemmän tahtoessaan muuttumaan joksikin eläimeksi. Teriantropia on periytyvää ja yleensä eläimeksi muuttumista tapahtuu jo lapsena. Etenkin lapsilla ei tavallisesti ole vielä kykyä hallita muuttumistaan ja pienillä lapsilla muuttuminen kumpaan tahansa suuntaan on jokseenkin harvinaista. Lapsien kasvaessa muuttumista alkaa tapahtua useammin, etenkin murrosiässä, jolloin heillä on usein hankaluuksia hallita muuttumistaan tunteiden heitellessä laidasta laitaan. Täyden- ja uudenkuun aikaan joillain lajeilla ja yksilöillä muuttumisen tarve saattaa lisääntyä, mutta näin ei ole kaikilla. Myös jokin tietty, yleensä hyvin vahva tunnetila saattaa laukaista muuttumisen.
Muuttumisprosessi on yksilöllinen, joillain se saattaa olla hyvinkin väkivaltainen, kun taas jotkut vain lähes huomaamattaan muuttuvat eläimiksi. Eläinmuodossa oman eläinlajin vaistot yleensä ottavat vallan ja joillain jokin tietty tunnetila saattaa olla hallitseva eläinmuodossa. Harva kuitenkaan kokee verenhimoa eläimenä, korkeintaan tarpeen metsästää. Eläiminä he eivät pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa, lukuun ottamatta kullekin lajille tyypillistä elekieltä. Iso osa kuitenkin ymmärtää eläimenä edelleen puhetta.
Käytännössä antopeista voi löytää minkä tahansa nisäkäslajin edustajia. Kahta samaa lajia olevan antropin jälkeläinen ei voi olla eri lajia vanhempiensa kanssa ja on äärimmäisen harvinaista – usein jopa mahdotonta- että kahden eri lajin edustajat lisääntyisivät keskenään. Tavallisen ihmisen ja antropin jälkeläinen pystyy yleensä muuttumaan eläimeksi. On kuitenkin tavallista, että hybridi jälkeläisen vaistot ovat heikompia ja muuttuminen vaikeampaa.
Lajista riippuen antropeilla saattaa olla hyvin vahva suhde perheeseensä. Perheen jäsenet useammassa sukupolvessa muodostavat usein laumoja, mutta laumoja voivat muodostaa myös yksilöt, jotka eivät ole sukua toisilleen. Laumojen tärkein rooli on ajan viettäminen yhdessä eläinmuodossa, mutta usein laumojen jäsenet ovat läheisiä myös muulloin. Laumasta erotetut tai lajityypillisesti yksin elävät yksilöt voivat hyvinkin viettää eläinmuodossa kulutetun ajan kokonaan yksin.
Joillakin antropeilla on oma niin sanottu ylimystönsä. Ne ovat usein varakkaita sukuja, jotka pyrkivät pitämään sukulinjansa mahdollisimman puhtaina. Suvuilla on yleensä omat helposti tunnistettavat piirteensä eläinmuodossaan, jotka voivat olla joissain tapauksissa hyvinkin poikkeavan näköisiä. Tästä syystä tällaisia sukuja saatetaan kutsua ”lemmikeiksi”, koska heidän sukulinjojensa vahtiminen voi osin muistuttaa lemmikkieläinten jalostusta tarkkojen rajoitusten sekä suosittujen ulkonäköpiirteiden ansiosta.
Antropien ihmis- ja eläinmuodoilla on yleensä ulkonäöllisiä yhtäläisyyksiä. Näitä on usein silmien väri, sekä luonnollinen hiusten väri saattaa usein olla hallitseva turkinväri eläinmuodossa. Ihmiseläimillä voi myös esiintyä oman eläinlajinsa luonteenpiirteitä jollakin tasolla.
Muuttumisprosessi on yksilöllinen, joillain se saattaa olla hyvinkin väkivaltainen, kun taas jotkut vain lähes huomaamattaan muuttuvat eläimiksi. Eläinmuodossa oman eläinlajin vaistot yleensä ottavat vallan ja joillain jokin tietty tunnetila saattaa olla hallitseva eläinmuodossa. Harva kuitenkaan kokee verenhimoa eläimenä, korkeintaan tarpeen metsästää. Eläiminä he eivät pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa, lukuun ottamatta kullekin lajille tyypillistä elekieltä. Iso osa kuitenkin ymmärtää eläimenä edelleen puhetta.
Käytännössä antopeista voi löytää minkä tahansa nisäkäslajin edustajia. Kahta samaa lajia olevan antropin jälkeläinen ei voi olla eri lajia vanhempiensa kanssa ja on äärimmäisen harvinaista – usein jopa mahdotonta- että kahden eri lajin edustajat lisääntyisivät keskenään. Tavallisen ihmisen ja antropin jälkeläinen pystyy yleensä muuttumaan eläimeksi. On kuitenkin tavallista, että hybridi jälkeläisen vaistot ovat heikompia ja muuttuminen vaikeampaa.
Lajista riippuen antropeilla saattaa olla hyvin vahva suhde perheeseensä. Perheen jäsenet useammassa sukupolvessa muodostavat usein laumoja, mutta laumoja voivat muodostaa myös yksilöt, jotka eivät ole sukua toisilleen. Laumojen tärkein rooli on ajan viettäminen yhdessä eläinmuodossa, mutta usein laumojen jäsenet ovat läheisiä myös muulloin. Laumasta erotetut tai lajityypillisesti yksin elävät yksilöt voivat hyvinkin viettää eläinmuodossa kulutetun ajan kokonaan yksin.
Joillakin antropeilla on oma niin sanottu ylimystönsä. Ne ovat usein varakkaita sukuja, jotka pyrkivät pitämään sukulinjansa mahdollisimman puhtaina. Suvuilla on yleensä omat helposti tunnistettavat piirteensä eläinmuodossaan, jotka voivat olla joissain tapauksissa hyvinkin poikkeavan näköisiä. Tästä syystä tällaisia sukuja saatetaan kutsua ”lemmikeiksi”, koska heidän sukulinjojensa vahtiminen voi osin muistuttaa lemmikkieläinten jalostusta tarkkojen rajoitusten sekä suosittujen ulkonäköpiirteiden ansiosta.
Antropien ihmis- ja eläinmuodoilla on yleensä ulkonäöllisiä yhtäläisyyksiä. Näitä on usein silmien väri, sekä luonnollinen hiusten väri saattaa usein olla hallitseva turkinväri eläinmuodossa. Ihmiseläimillä voi myös esiintyä oman eläinlajinsa luonteenpiirteitä jollakin tasolla.