Roman Anderson

 

Fc: Christopher Mccrory

Helpoin Romanin kyvyistä on toisten saaminen näkemään painajaisia, sillä siihen ei vaadita paljoa, vain hetkellinen vierailu toisen ajatuksissa. Kuitenkin, jos henkilö on hyvin vahvamielinen on yleistä että tunkeutuminen aiheuttaa huimausta tai tuntemusta pääkopan lävitse kulkevasta paineaallosta. Vahvamielisten on kuitenkin mahdollista estää ajatuksiin tunkeutuminen mielenhallinan kautta ja etenkin kohdistamalla ajatuksensa johonkin pyhään.
Nämä painajaiset koostuvat yleensä uhrin pahimmista peloista tai hänen vihamiehistään tai kummistakin ja ne sisältävät väkivaltaa. Riippuen henkilön mielenterveydestä ne joko tulevat vain kerran tai sitten piinaavaat pidempäänkin.

Toiseksi hän pystyy manipuloimaan muiden tunnetiloja saaden heidät tuntemaan ärtyneisyyttä, väsymystä, ahdistusta tai kipua. Hänen tahtomattaan tätä tapahtuu myös silloin jos Roman on jonkun heikossa mielen- tai terveydentilassa olevan henkilön lähettyvillä. 

Viimeiseksi Roman pystyy myös imemään itseensä muiden negatiivisia tunteita, joskin sen hämmentävä, tunteita laannuttava ja pyörryttävä vaikutus häviää jonkin ajan kuluttua ja uhri on taas oma itsensä. 

Romanille näistä koituu päänsärkyä, tajunnan menetyksiä, oksentelua, väsymystä, sekä nenäverenvuotoa, joskin vain silloin kun hän manipuloi tunteita tai imee negatiivisuutta. 

Siviilisääty: sinkku (ainakin tällä hetkellä) 

Opiskelupaikka: Roivan High School 

Isältä perintönä tullut vihan synti on kahmaissut melko suuren osan Romanin luonteesta valtansa alle, tehden pojasta arvaamattoman ja aggressiivisen. Nämä piirteet kulkevatkin käsi kädessä, vaikka kaikille ulkopuolisille ne eivät välttämättä tule ilmi, riippuu paljolti päivästä. Nimittäin on päiviä, jolloin Roman näyttää ainoastaan valoisen puolensa -joka ei kuitenkaan tarkoita etteikö hän voisi suuttua sellaisenakin päivänä- ja sitten on päiviä, jolloin näkyy vain se pimeä puoli, joka sekään ei välttämättä kestä koko päivää vaan esiintyy vain lyhyinä raivonpuuskina, jolloin demoninpentu ei ole väkivaltainen vaan enemmänkin vain ärsyyntynyt, tiuskii ja saattaa sanoa jotain satuttavaa. Väkivalta on kuitenkin kokoajan läsnä, kun puhutaan koko päivän kestävästä pimeän puolen esiintymisestä. Sellaisina päivinä Roman kulkee lihakset jännittyneinä ja pää sumussa. Hänen on vaikeaa olla koulussa tai ylipäätään tekemisissä kenenkään kanssa, koska vihan sokaisemana poika päätyy toisinaan myös tekemään sellaista mitä ei normaalisti tekisi, ainakaan ilman hyvää -tai huonompaakin- motiivia. Näinä päivinä viha purkautuukin enimmäkseen ulos väkivaltana, jota Roman pyrkii olemaan kohdistamatta lähipiiriinsä. 

Mutta olihan se valoinenkin puoli? Kyllä vain! Valoisen puolen Roman on huumorintajuinen, sosiaalinen ja halukas tutustumaan uusiin ihmisiin senkin pelossa, että saattaisi jonain huonona päivänä satuttaa heitä. Romanin kohdalla tutun ja ystävän raja menee siinä, että ystävälle uskotaan enemmän asioita, jolloin luottamuksenkin pitäisi olla molemminpuolista. Valehteluakin voi harrastaa, mutta sille on löydättävä jo paremmat perustelut. Tutut ovat sitten sellaisia, joille puhutaan ja joiden kanssa tehdään kaikenlaista syistä jos monenmoisista, mutta heihin ei oikeastaan luoteta. Heidän kohdallaan valehtelu on lähes välttämätöntä, mutta siitä ei vain kannata jäädä kiinni. Tutustuminen ei kuitenkaan ole Romanin kohdalla kovinkaan vaikeaa, sillä hän hyväksyy -tai ainakin pyrkii hyväksymään- kaikki sellaisinaan antaen toisille edes mahdollisuuden yrittää. Tutustumista helpottaa jos sattuu tykkäämään tatuoinneista tai samoista urheilulajeista kuin tämä ja vaikkei pitäisikään, se on silti helppoa. Liian helpoksi ei kuitenkaan kannata luulla, sillä sinisilmäinen poika ei ole. Jos hänestä alkaa tuntua, että joku pyrkii ujuttautumaan hänen elämäänsä jonkun suuremmankin motiivin takia niin suorapuheisena Roman ottaa asian keskustelunaiheeksi. Suorapuheisuutta hän toivoo myös muiltakin, sillä se tekee elämästä kummallisen yksinkertaista -ainakin niin luulisi- ja hän viihtyykin enemmän henkilöiden seurassa joilla on hyvä itsetunto -kuten hänellä itsellään- ja jotka kestävät suoremmankin puheen, vaikka se saattaisikin sisältää satuttavia sanoja.
 

Roman on myös varsin jääräpäinen, eikä siedä muiden liiallista kontrollia itseään kohtaan. Ja vaikka hän etenkin omaa etua ajaessaan ei luovuta helposti, puolustaa hän myös läheisiään sinnikkäästi. Kaikesta tästä huolimatta Roman on kuitenkin tietyissä asioissa hyvä häviäjä. Jos joku on esimerkiksi häntä parempi parkourissa tai nyrkkeilyssä, hän pystyy hyväksymään sen, koska silloin on kyse joko vain huonosta hetkestä tai taidollisesta puutteesta. Kukaan ei kuitenkaan voi vain sylkäistä suustaan toisen olevan huono jossakin jos ei osaa perustella asiaa.  

Viimeisimpänä mainittakoon vielä Romanin syvimmät salaisuudet, jota tuskin on uskottu tai tullaan uskomaan kenenkään muun huomaan kuin pojan itsensä. Sellaisiin lukeutuvat hänen hylätyksi tulemisen pelkonsa, jota poika ei oikeastaan halua edes itselleen myöntää. Se kuitenkin koskee lähinnä hänen nykyistä äitihahmoaan Valerieta, jota Roman rakastaa koko sydämestään ja enemmän kuin ketään muuta, vaikka se ei aina ihan näyttäisikään tai tuntuisikaan siltä. Tällaiset herkät, lämpimät ja syvät tunteet ovat demoninpennulle kuitenkin hieman vieras käsite, eikä hän oikein osaa käsitellä niitä. Johtuen myös varmasti siitä, että piireissä missä hän pyörii ei tavallisesti puhuta sellaisista tunteista. Halaukset ja hellyydenosoitukset saavat hänet vain kiusaantuneeksi ja mielellään hän vältteleekin niitä. Kaikki tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Roman haluaisi löytää rinnalleen kumppania, pelko kumminkin siitä ettei osaisi kohdella tätä oikein ja tavalla mikä saisi hänet pysymään pojan luona on syvempiä suhteita hidastava tekijä. 

 

Romanilla on vahvat kasvonpiirteet, tiukka ja miehekäs leukalinja, sekä selvästi erottuvat poskiluut. Huulet ja nenä eivät näytä mitenkään epätavallisen isoilta ja sopivat pojan naamatauluun, jota koristavat vielä tummat, vahvat, kulmakarvat ja tummanruskeat silmät, joita puolestaan koristavat tummat ripset. Kaiken kruunaa mustat tavallisesti ylöspäin osoittavat hiukset ja kummassakin korvanlehdessä olevat lävistykset. Lävistyksien lisäksi pojan oikeassa kädessä on ranteesta kyynärpäähän ulottuva tatuointi, joka on tehty siihen peittämään harjoittelutatuointeja, joita löytyy muualtakin kehosta -tosin ei niin näkyvinä- ja vasemmanpuolen kyljessä puolestaan on selvästi erottuva puukotusarpi.  

Ruumiinrakenteeltaan Roman on atleettinen ja varustettu 167cm:n pituudella. Jotkut saattavat mieltää hänet lyhyeksi, mutta aliarviointi ei kuitenkaan kannata sillä, vaikka hänen kehonsa onkin sen verran kevyt, että pystyy niin ketteriin ja kuin notkeisiinkin suorituksiin, niin urheilua aktiivisesti harrastavana näkyviä lihaksia ja voimaakin löytyy. 

Liikunnallisuus näkyy myös Romanin vaatekaapin sisällössä, joka koostuu niin rennommista college- ja reisitaskuhousuista kuin farkuista, revityksillä tai ilman. Kengistäkin löytyy aina urheiluun sopivista lenkkareista ei niin-urheilullisiin tennareihin ja maihareihin asti. Takkia ei aina edes ole -varsinkin jos päällä on huppari t-paidan tai topin sijaan- sillä kuumaverisenä Roman pärjää ilmankin, mutta jos on niin se on joko nahkatakki tai sitten joku tuulitakin tyyppinen nuorisotakki. Yleensä poika ei pahemmin suunnittele asuaan vaan se valikoituu sään ja mielialan mukaan ollen silti aina tyylikäs. Vaatteethan ovatkin yleensä merkkivaatteita, joten voidaan puhua massapukeutujasta. Niiden värimaailmakaan ei ole mitenkään räiskyvä vaan koostuu maanläheisistä ja tummista väreistä sisältäen kumminkin niitä yksittäisiä väripilkkuja ja etenkin farkkuja löytyy vaaleansinisinä ja kenkiäkin kokonaan valkoisina. Kirsikkana kakun päälle ovat ne kaikenlaiset hopeaketjut ja -korut, joita Romaninkin vaatteista ja kaulasta roikkuu.  

Menneisyys: 

Roman syntyi Saratovissa, Venäjällä, venäläis-virolaisen naisen ja vihan syntiä edustavan demonin ensimmäiseksi lapseksi. Kaikki näytti niin ruusuiselta ja sitähän se olikin, mutta valitettavasti vain ensimmäiset viisi vuotta. Nimittäin juuri siinä iässä Romanin käytös muuttui todenteolla. Hänestä tuli aggressiivinen pikku paholainen, sitähän poika oli myös kirjaimmellisesti, joka suorastaan raastoi vanhempiensa hermot hajalle. Puolidemonisuus oli tullut esille. Kaikki olisi voinut vielä päättyä hyvin, mutta etenkin Romanin äiti oli järkyttynyt ja yhdessä tuumin vanhemmat päättivät sitten hankkiutua lapsesta eroon. Tämä hajoamispisteessä olevan perheen kohteeksi valikoitui saarivaltio Nalidilla sijaitseva kaupunki Roiva ja sen yksi hotelleista. Aluksi vanhempien suunnitelma oli ollut jollakin keinoin vain jättää Roman hotelliin ja paeta sitten paikalta, mutta pojan äkillinen kiivastuminen hotellihuoneessa oli viimeinen pisara. Vanhemmat halusivat lopullisesti eroon ilkiöstä ja puukollahan se hoitui. Roman kääräistiin vielä hotellin pyyhkeeseen ja pimeän turvin he saivat hänet sullottua yhteen hotellin roskiksista, jonka jälkeen poistuivat paikalta vähin äänin. 

Roman ei kuitenkaan aikonut tulla hiljennetyksi niin helpolla. Jaloilla potkiminen sai roskikset pitämään sen verran kovaa ääntä, että hyvällä tuurilla joku varmasti kuulisi. Pian toivo pienen paholaisen päässä alkoi kuitenkin hiipua ja päässäkin heitti. 

Seuraavat muistikuvat Roman omistaakin sairaalasta, jossa valkotakkiset hoitajat hyörivät hänen ympärillään yhden jaellessa käskyjä. Häntä oli sittenkin onnistanut. Eräs ystävällissieluinen Valerie Anders, kyseisen hotellin omistaja, oli poistuessaan hotellilta kuullut outoja ääniä ja käynyt katsomassa. Siinä vaiheessa kun Valerie oli nostanut pojan ulos roskiksesta oli hän kuitenkin jo ollut tajuton. 

Se ilta kuitenkin muutti Romanin elämää jälleen uuteen suuntaan. Päästessän sairaalasta, Valerie ei ollut toki hylännyt poikaa vaan otti tämän huostaansa teettäen tälle henkilökortin omalla sukunimellään varustettuna. Aluksi tuntemattomasta pelastajasta, tuli nyt Romanille uusi äiti, jonka seurassa hän varttui ja selviytyi puukotuksesta ja terapeutinkin avulla raivokohtaukset eivät tuntuneet aina niin pahoilta.

Yksitoistavuotiaana Roman, joka oli koulussa ajautunut luonteensa puolesta koviksien porukkaan ja sitä mukaa väärille teille, löysi tatuoinneista mielenkiinnonkohteensa ja pääsi mukaan harjottelemaan niiden tekemistä. Laittomasti tietenkin. Laittomuus ei kuitenkaan ollut ainoastaan vain Romanin pahe, vaan kun vuosi vierähti, sai poika äitinsäkin kiinni pimeistä hommista. Huumeiden kanssa.

Valeriella ei tosin mennyt kauaa, kun käräytti poikansa tatuoiden tehtailusta vaatien tämän lopettamaan sellaiset touhut. Se ei kuitenkaan käynyt Romanille ollenkaan, joten nehän vain jatkuivat, vaikkakin salassa. Harjoittelutatuoinnit pojan ihossa kuitenkin puhuivat puolestaan.

Nykyään 15-vuotias Roman yrittää räpiköidä High Schoolista edes jotenkuten läpi ja Valerien halut laittaa poika lukioon kaikuvat nimittäin kuuroille korville. Poika on nimittäin lujasti päättänyt olla tatuoija. Neljän vuoden kokemuksellaan ja nopeana oppijana Roman tekeekin tautointeja rahasummaa vastaan halukkaille, mutta lämmittääkseen äitinsäkin suopeaksi idealle hän on luvannut hankkia myös ihan viralliset tatuoijan paperit.

 Muuta:
-Romanin ollessa agressiivisimmillaan hänen silmänsä vaihtuvat valkuaisia myöten mustiksi ja tavallista kiiltävimmiksi ja hänen kykynsä voimistuvat

-ei viihdy pyhissä paikoissa tai pyhien tavaroiden lähellä. Ne saavat aikaan päänsärkyä ja epämukavaa tukehduttavaa tunnetta

-purkaa agressiivisuuttaan kuntonyrkkeilyn avulla, sekä löytänyt myös apua viiltelystä

- 11-vuotiaana ryhtyi pelaamaan katukorista kaveriporukkansa kanssa, sekä parkouraamaan

-tekee laittomasti tatuointeja neljän vuoden kokemuksella

-kuluttaa tupakkaa ja alkoholia satunnaisesti, silloin kun tarjotaan ja silloin kun huvittaa

-pitää kahvin tuoksusta ja sen mausta esimerkiksi suklaassa tai muissa herkuissa, muttei pahemmin juo sitä

-puhuu englannin lisäksi toisena äidinkielenään venäjää, joskaan ei välttämättä muista niitä ihan harvinaisimpia ja vähemmän käytettyjä sanoja