Yelena Petrova

160 vuotta vanha, Venäjän keisarikunnassa 6.5.1861 syntynyt musta noita.
Seksuaaliselta suuntautumiseltaan hetero, siviilisäädyltään leski.
Puhuu äidinkielenään venäjää, mutta osaa sen lisäksi muun muassa
englantia ja ranskaa.

Rohdot. Yelenan syntymässä isältään peritty lahja on rohtojen tekeminen. Tämä tekee hänen keittämistään rohdoista usein muiden noitien keitoksia vahvempia ja hänellä on luontainen kyky tietää, kuinka paljon mitäkin ainesosia tarvitaan. Tämän lisäksi uusien tai erittäin tarkkoihin tarpeisiin tarkoitettujen rohtojen luominen sujuu häneltä helposti. Yelena pystyy tekemään kaikkea flunssalääkkeistä rauhoittaviin, nuoruuden eliksiireihin ja lemmenjuomiin asti.

Muodonmuuttaminen. Ensimmäinen Yelenan kahdesta toisen noidan sydämen syömällä hankituista lahjoista on muodonmuutoksen lahja. Hän pystyy muuntautumaan monenlaisiksi eläimiksi, mutta parhaiten hän osaa muuttua linnuksi, mikä onkin lähes ainut käyttö, johon hän lahjaansa käyttää. Linnun lajiksi valikoituu usein jokin huomaamaton lintu, kuten rastas tai kyyhkynen.

Ympäristö empatia. Toisen sydämen syönnillä hankitun lahjan avulla Yelena pystyy aistimaan ympäristöään. Hän pystyy usein aistimaan, jos paikassa on jokin kirous, negatiivinen energia (esimerkiksi paikan ikävä historia voi jättää negatiivisen energian) tai positiivisemmassa tapauksessa sen rauhallisuuden sekä harmonian. Hän ei osaa välttämättä sanoa, miksi jokin paikka tarkalleen aiheuttaa hänelle ikävän tunteen, sen voi aiheuttaa siellä vastikään käyty riita, siellä oleva kirous tai muu välitön vaara. Lahja tekee Yelenasta jokseenkin herkän ympäristölleen, mikä onkin osasyy sille, miksi hän nauttii nykyään enemmän luonnon rauhasta, kuin kaupungin melskeestä.

Muut. Yelenalla on hallussaan kattava kokoelma erilaista kirjallisuutta noituudesta, erilaisista loitsuista, kirouksista sekä sekalainen kokoelma erilaisia taikaesineitä. Hän on vahva loitsija ja kattavan kokoelmansa ansiosta osaa tehdä monenlaisia asioita. Lahjojensa lisäksi hän harrastaa usein ennustamista, suosien etenkin teenlehtiä. Hän ennustaa usein teenlehdistä jopa suorastaan ohimennen samalla, kun keittää teetä. Tässä hän ei ole erityisen hyvä, eikä osaa yleensä tehdä tarkkoja ennustuksia tai osu aina kohdilleenkaan ennustuksiensa kanssa, mutta se tekeekin hommasta hänelle mielekästä. Vanhan noidan mielestä olisi kovin ikävää tietää kaikki tulevaisuuden tapahtumat tarkkaan, mutta tykkää saada pieniä vihjeitä silloin tällöin.

Pitkän elämänsä aikana Yelena on tullut siihen tulokseen, ettei hänen tarvitse sietää käytöstä, josta hän ei pidä. Sama pätee tietysti myös ihmisiin, hän ei myöskään siedä ikäviä ihmisiä. Hän tietää oman arvonsa kokeneena ja vahvana noitana ja odottaa sen mukaista käytöstä, etenkin heiltä, jotka haluavat häneltä jotain.

Pitkän ikänsä ansiosta naisella on kattavat tiedot monenlaisista asioista. Hän nauttii paljon tarinoiden kertomisesta, tarinoihin usein sekoittuu enemmän tai vähemmän totuutta ja taruja. Harva osaa ikinä kertoa, mikä osa tarinoista on hänen itse keksimäänsä ja mikä totta. Tarinat voivat tietysti aina olla myös täysin tosia tai täysin sepitettyjä, mutta sitä on mahdoton ikinä tietää. Kertomusten kertominen lapsille ja nuorille on hänestä aina erityisen hauskaa. Usein naisen kertomiin tarinoihin liittyy jonkinlainen opetuksen tapainen.

Nauttii seurassa olemisesta aina sopivina annoksina, joiden jälkeen hän kaipaa omaa rauhaa. Omaa rauhaa hän haluaa etenkin pohdiskellessaan. Silloin hän usein joko vetäytyy mökkiinsä tekemään taikajuomia tai muita kotiaskareita. Askareiden tekeminen auttaa miettimään ja pitämään itsensä virkeänä.

Vaikka Yelena ei ehkä sitä itse myönnäkään, nauttii hän paljon lasten ja nuorten seurasta. Sitäkin tietysti aina kohtuudella ja hän vetäytyy aina omiin oloihinsa, kun hänestä siltä tuntuu. Lapset yleensä myös nauttivat hänen seurastaan, sillä hän usein kohtelee kaikkia hyvin, vaikka osaa olla ankarakin. Iästään huolimatta hän on myös hyvin avoin ja suvaitsevainen, antaen kaikkien olla ja tehdä mitä he itse haluavat. Hän ei jaksa vaivata päätään muiden tekemisten tuomitsemisella.

Naisen huumoriin kuuluu etenkin sarkasmi ja muu musta huumori. Hän usein vitsailee, mutta ongelmaksi muodostuu usein se, etteivät muut tiedä milloin hän vitsailee. Etenkin ollessaan huonommalla tuulella jopa hänet hyvin tuntevilla ihmisillä voi olla vaikeuksia erottaa hieno raja hänen oikeiden uhkauksiensa ja vitsiensä välillä. Hyvällä tuulella ollessaan hän on etenkin samankaltaisen huumorintajun omaaville hyvää seuraa.

Yelena vaikuttaa usein helposti kärttyisältä, sillä hän jupisee itsekseen ja pyöräyttelee silmiään usein. Ärtyä hän saattaakin helposti, etenkin kiukuttelu, hoputtaminen ja muu käytös, jonka hän kokee omaa arvoaan loukkaavaksi, voivat saada hänet ärsyyntymään. Myös kunnioituksen puuttuminen ärsyttää häntä paljon. Kunnollinen suuttuminen on kuitenkin aivan toinen asia ja sitä tapahtuu harvoin. Suuttuessaan Yelena saattaa olla hyvinkin pitkävihainen, joka näkyy etenkin yhteistyöhaluttomuutena ja jonkin verran välttelynä. Inhoaminensa tai hänet suututtaneiden tai ärsyttäneiden ihmisten ruuista ja juomista tuntuu jostain syystä usein löytyvän jotain ikävää, oli se sitten kivi tai taikajuoma ikävillä vaikutuksilla.

Vaikka Yelena onkin useita vuosia suosinut taikajuomien käyttämistä näyttääkseen nuoremmalta, on hän pikkuhiljaa alkanut tykästyä näyttäytymään vanhempana. Hän omien sanojensa mukaan toteuttaa ulkonäöllään vihdoin sisäistä noita-akkaansa. Tätä nykyä vuosisatojen vaihtumiset nähnyt noita näyttää ulkoisesti noin 70 vuotiaalta.

Nainen on hyvin hoikka, sekä pitkä (187 cm) ja nämä kaksi asiaa tukevat kovasti toisiaan. Pituus, laihuus sekä iäkäs ulkonäkö yhdistettynä voivat helposti luoda hänestä hauraan mielikuvan. Käytännössä noita on kuitenkin kaikkea muuta kuin hauras, oikeastaan hän on hyvinkin hyväkuntoinen. Omalla mökillään hän hoitaa kaikki askareet itse ja nauttii pitkistä kävelyistä metsissä. Hän on myös suhteellisen innostunut joogaamisesta ja joskus hän intoutuu myös tanssimaan gramofonista soittamiensa kappaleiden tahtiin. Nuoruudessaan Yelena on myös harjoitellut itsepuolustusta ja vaikka hän ei mikään taistelija olekaan, jotkin perusteet ovat yhä lihasmuistissa.

Laihan ruumiinsa Yelena verhoaa mielellään pitkiin mekkoihin, jotka on mielellään tehty mahdollisimman hulmuavasta materiaalista. Pitsiset koristeet mekoissa ovat myös hänen mieleensä. Väreistä hän suosii etenkin valkoista, harmaata sekä erilaisia luonnonläheisiä värejä. Tämän lisäksi hänellä on kyltymätön rakkaus turkiksia kohtaan, kaikenlaiset pörröiset takit ovat hänen mieleensä. Myös erilaisia koruja hänellä on paljon, etenkin hänen pitkiä sormiaan koristaa aina useat eri sormukset, sekä pitkät kynnet. Tärkeimpänä koruna kuitenkin yhä oikeassa nimettömässä kulkeva kihlasormus muistuttamassa edesmeenneestä aviomiehestä.

Yelenan ehkä silmiinpistävin piirre on hänen pitkät, hulmuavat hiuksensa. Pituudeltaan ne yltävät jo hänen vatsalleen ja väriltään ne ovat harmaat, latvoja kohden väri on tummempi, vastaten hänellä nuoruudessa olleiden tummien hiuksien väriä.

Kuvissa Eveline Hall

Venäjän keisarikunnassa, 6. kesäkuuta vuonna 1861 Petrovien perhe sai lisäyksekseen pienet kaksostytöt – Yelena ja Yerina. Tytöt syntyivät vanhempien sekä kahden vanhemman veljen suojelukseen, viettäen heidän kanssaan lapsuuden ja nuoruuden, jota Yelena on pitänyt aikaan nähden onnellisena.

Jo pienestä pitäen lapsille opetettiin niitä taikoja, joita vanhemmat osasivat; rohtoja sekä parantamista. Yelena osoitti jo nuoresta lähtien etevyyttä rohtojen saralla, eikä ollutkaan mikään yllätys sen paljastuessa hänen lahjakseen aikuistumisseremoniassa. Yllätys oli kuitenkin se, että tulen jättämä savu oli hänen kohdallaan mustaa, vaikka suku oli täynnä valkoisia noitia ja kaksoissisarkin oli sellaiseksi varmistunut. Tapahtuma aiheutti perheen keskuudessa hämmennystä sekä suoranaista pahennustakin joidenkin osalta.

Mustana noitana Yelena naitettiin toisen mustan noidan, Viktorin, kumppaniksi vuonna 1880. Järjestetystä luonteestaan huolimatta liitto oli onnellinen ja sen osapuolet rakastuivat toisiinsa lopulta syvästi. Ajan tapoihin sopien pariskunta toivoi kovasti lapsia, mieluusti useampia lapsia. Niiden saaminen osoittautui kuitenkin heidän liittonsa suurimmaksi vastoinkäymiseksi. Useamman pettymyksen jälkeen pariskunta sai lopulta ainoaksi jääneen lapsensa vuonna 1896. Vanhemmat olivat onnesta soikeina uuden tulokkaan myötä.

Onnea perheellä kesti ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Viktor joutui rintamalle, eikä palannut sieltä enää täysin omana itsenään. Perhe ei ollut enää niin onnellinen, kuin ennen. Sota sekä muut maata riepotelleet levottomuudet repivät perheen erilleen. Sitten tuli toinen maailmansota. Vanhasta Viktorista ei tuntunut olevan enää mitään jäljellä. Ennen niin lempeästä miehestä oli muuttunut väkivaltainen ja arvaamaton, eikä tuo vähenevinä selkeyden hetkinään tuntunut itsekään pitävän siitä, miksi oli tullut. Suurin osa ajasta miehellä kului juoden, huutaen, raivoten tai nurkassa itkien.

Öisin painajaisista herätessään, vaimonsa rintaa vasten itkien Viktor usein pyysi kärsimystensä päätöstä. Hän tiesi Yelenan pystyvän sen tarjoamaan ja rukoili vaimoaan toteuttamaan viimeisen pyyntönsä. Lopulta Viktor nukkui pois loppukesästä 1946. Virallisesti mies katosi jäljettömiin lähdettyään vaimonsa mukaan kauppaan, mutta Yelena tietää ruumiin tarkan sijainnin ja miehensä kohtalon. Sitä hän ei kuitenkaan ole ikinä kenellekään paljastanut.

Leskeksi jäänyt Yelena sai aivan uuden tilaisuuden aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä. Hän matkusti Britanniaan ja alkoi opiskella lääketiedettä, sillä parantamisen kyky oli aina kiinnostanut häntä. Britannian lisäksi hän päätyi matkustelemaan myös muihin maihin, ennen kuin tutustui Leviathan-nimiseen demoniin.

Yelena itseasiassa auttoi Leviathania tuon silloisen vesselin kanssa, korjaten tuolle aiheutuneita vahinkoja, joita demoni ei itse osannut varoa vielä erityisen tehokkaasti. Sitä kautta Yelena lopulta päätyi Leviathanin palkkalistoille tuon henkilökohtaisena lääkärinä demonin tavoitellessa haltuunsa ottamansa rikollisjärjestön laajentamista.

Muutaman vuoden oltuaan rikollisjärjestön mukana Yelena söi ensimmäisen noidan sydämensä. Järjestöä vastaan asettuneen noidan sydän toi naiselle muodonmuuttamisen lahjan. Toisen sydämen noita söi vuosia myöhemmin, kun monien vuosien matkustelun ja maailman näkemisen jälkeen rikollisjärjestön tuho alkoi vaikuttaa väistämättömältä. Sen mukana hän sai kyvyn aistia ympäristöjensä energian, pystyen aistimaan, mikäli jokin paikka on esimerkiksi vaarallinen.

2010-lukua lähestyessä rikollisjärjestö alkoi jokseenkin murentua kasaan. Leviathanilla ja hänen seuraajillaan oli paljon vihollisia, jotka virkavallan lisäksi olivat heidän perässään. Lopulta, vuonna 2011 demoni päätti suojella omaa nahkaansa ja antautui sopimuksella virkavallalle. Näin Yelenan seuraama järjestö periaatteessa hajosi tai ainakin muutti muotoaan sellaiseksi, jossa hänellä ei enää ollut suurta roolia.

Leviathanin vankilatuomio oli samantapainen tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, kuin leskeksi jääminenkin oli ollut. Yelena oli jo jonkin aikaa suunnitellut vetäytyvänsä omaan rauhaansa saatuaan kaupungeista ja ihmisten vilskeestä tarpeekseen. Hän asettui Nalidin maaseudulle omaan mökkiinsä, jonne hän keräsi kaiken vuosien aikana haalimansa noituudesta kertovan kirjallisuuden sekä taikaesineet. Noita alkoi pitää puutarhaa sekä joitain kotieläimiä.

Täysin yksin Yelena ei ole kuitenkaan vuosiaan viettänyt, sillä hänen luokseen saapui eräänä päivänä nuori noita pyytäen apua. Vaikka Yelena ei ollutkaan kaikkien suosiossa yhteydestään Leviathaniin sekä rikollisuuteen, oli hän kiistatta erittäin vahva noita ja hänen kotoaan löytyi kattava kokoelma noituuteen liittyvää tietoutta. Vanhempi noita vastasi avunpyyntöön, eikä kulunut aikaakaan, kun avunpyyntöjä alkoi esiintyä enemmänkin. Vuosien saatossa Yelenasta on kehittynyt eräänlainen opettaja sekä mentori, joka pyytää avustaan vastapalveluksena tarinoita, tietoa sekä kotitöitä.

➢ Asuu mökissä Roivan ulkopuolella, jonne johtaa kasvien valtaama hiekkatie.
➢ Valmis auttamaan lähes ketä vain palkkiota vastaan. Rahaa hän ei yleensä ota vastaan, vaan palkkiot voivat olla taikaesineitä, tietoa tai palveluksia.
➢ Käyttänyt ihmismaailmassa useitakin eri nimiä turvallisuutensa tähden, mutta noitana hänet on aina tunnettu syntymänimellään.
➢ Yelena pitää Viktoria elämänkumppaninaan, eikä ole enää aviomiehen kuoleman jälkeen ollut vakavissa suhteissa, joskin ohimeneviä juttuja on riittänyt
➢ Yelena omaa kattavan kielitaidon, hän osaa äidinkielensä venäjän lisäksi muun muassa englantia, ranskaa, latinaa ja hepreaa sekä joistakin muista kielistä perusteita. Latinan ja heprean kielen taito tulee lähinnä erinäisten loitsujen opettelusta.
➢ Arvostaa suuresti ihmisiä, jotka osaavat kutsua häntä Yelena Ivanovna-nimellä, joka on venäjällä tyypillinen tapa osoittaa kunnioitusta itseään vanhemmille henkilöille sekä ”ylempi arvoisilleen”. Henkilöt, jotka näin tekevät, näyttäytyvät hänen silmissään automaattisesti paremmassa valossa.