Post by minkalainen on Aug 30, 2019 20:58:28 GMT 2
NICOLE "NIKI" WRIGHT
Ent. Camille Proulx
27 vuotias, syntynyt 30/01/1992 Ranskassa.
Lesbo, sinkku
Ihminen - (ex) metsästäjä
Tällä hetkellä työtön sekä koditon
Luonne
Hallitsevin luonteenpiirre Nikissä on hänen vainoharhaisuutensa. Hän kehittelee omassa päässään salamannopeasti teorioita siitä, kuinka kaikki ovat hänen perässään. Se tekee hänen käytöksestään myös hyvin arvaamatonta, sillä hän saattaa ihan yhtäkkiäkin vain poistua paikalta ja etenkin yksin kävellessään hän saattaa esimerkiksi pinkaista juoksuun yhtäkkiä. Tämä tekee hänestä vähintäänkin vaikeasti lähestyttävän ja lähes mahdottomaksi lähestymisen tekee Nikin tapa vältellä kaikkea ihmiskontaktia.
Vainoharhaisuuden kanssa vahvasti käsikädessä kulkee tarkkaavaisuus. Niki tarkkailee jatkuvasti omaa ympäristöään ja on siitä aina tuskallisen tietoinen. Hänellä on pakoreitit valmiiksi suunniteltuina. Hänellä on kuitenkin taipumus olla utelias, joten rauhallisemmissa tiloissaan hän usein tutkii uusia reittejä sekä kaikkea muuta vähänkään kiinnostavaa.
Epäilyksien alla käytöstä ohjaa vahva loogisuus – tunteet eivät yleensä pääse vaikuttamaan naisen tekemiin päätöksiin, niitä hän ei pidä luotettavina. Tunteisiinsa Niki ei syystäkään luota, sillä ne eivät hänellä ole hallinnassa. Etenkin pelko ottaa hänestä usein vallan, mutta se voi mukanaan tuoda valikoiman erinäisiä muita tuntemuksia. Niinpä lasketut tosiasiat sekä vaistot ovat paljon luotettavimpia. Samasta syystä Niki ei nää syytä valehtelulle, ellei se sitten jollain tavalla suojele häntä itseään. Muuten häneltä voi luottaa saavansa vain kylmän rehellisiä mielipiteitä. Sympatiaa häneltä ei voi odottaa, se hänestä on koulittu pois.
Kaiken muun pinnan alta, jostain hyvin syvältä – voi vielä löytyä pala sitä Nikiä, joka ei ole vainoharhaisuutensa turmelema. Tuo puoli hänestä saattaa joskus näyttää itseään epäitsekkyyden sekä jopa hellyyden muodossa. Samaan paikkaan on haudattu hänen kadotettu kunnianhimoisuutensa. Tätä puolta voisi joku harva hyvin läheinen ihminen näkemään, joille Niki osaisi jopa olla lojaalikin. Hän on kuitenkin pahasti syrjäytynyt kaikista ja kaikesta, joten sitä puolta on lähes mahdoton kenenkään oikeasti nähdä.
Ulkonäkö
Kasvoja reunustavat mustat hiukset, jotka saattavat tietyissä valo-olosuhteissa paljastua tumman ruskeiksi. Pituutensa puolesta hiukset yltävät rintojen alapuolelle, lukuun ottamatta tietenkin sitä tosiseikkaa, että hiukset ovat pään oikealta puolelta ajeltu siiliksi. Hiuksien väriä jäljittelevien kulmakarvojen alapuolelta vastaan tulevat ruskeat silmät.
Niki verhoaa 174 senttimetriä pitkän kehonsa lähes poikkeuksetta mustiin vaatteisiin. Asut koostuvat mustista farkuista, paidasta ja tarpeen vaatiessa takista. Kenkävalinta on yleensä niin ikään mustat maihinnousukengät.
Lävistyksiä löytyy korvista useampi kappale, sekä nenän oikealta puolelta yksi rengas. Oikeasta käsivarresta löytyy tatuointi, joka on vain suora viiva ja vasemmasta kämmenestä löytyy roomalainen numero kaksi. Vaatteiden alta löytyy erinäisiä arpia, mutta niistä ehkä helpoiten huomattavissa on oikeassa olkapäässä oleva vanha arpi.
Menneisyys
Tammikuun toiseksi viimeisenä päivänä, vuonna 1992 Ranskassa Proulxin tunnettu metsästäjä suku sai uuden jäsenen. Kyseessä oli pieni tyttö lapsi, joka sai nimekseen Camille. Jo syntymästään asti tyttö sai oppia sen, kuinka tärkeitä sanat perhe ja suku olivat hänen lähipiirissään. Käytännöllisesti katsoen koko lähisuku (etenkin isovanhemmat) auttoivat pienen tytön kasvatuksessa, eikä kaukaisempikaan suku jäänyt tuntemattomaksi kiitos lukuisien sukutapaamisten.
Camillesta haluttiin kasvattaa suvun standardeihin sopiva metsästäjä – kurinalainen, tarkka ja tunnollinen. Koulutuksensa hän siis aloittikin jo hyvin nuorena kalliissa yksityiskoulussa, kuten monet muutkin ikätoverinsa, mutta hänen kohdallaan koulutus sisälsi myös metsästäjille tärkeän tietouden opettelua. Vuosien kuluessa Camillesta kuitenkin alkoi kuoriutua vanhempien sekä opettajien harmiksi kuriton tapaus. Erinäisiä piloja muille oppilaille sekä opettajille sekä pieniä ilkivallantekoja, sääntöjen rikkomista. Samaan aikaan hän kuitenkin suoriutui hyvin koulustaan, mikä saattoi jopa edesauttaa tihutöiden tekoa. Tässä vaiheessa hänelle alkoi avautua sana maine, jota hänelle alettiin kovasti hokea, koska hän kuulemma pilasi perheensä sellaisen.
Teini-iässä kapinointi toi kuvioihin mukaan myös alkoholin sekä tupakanpolton, unohtamatta tietenkään erilaisia suhde kokeiluja. Nopeasti Camillelle alkoi valjeta, etteivät vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostaneetkaan häntä, vaan enemmän häntä kiinnosti saman sukupuolen edustajat. Vanhempien mielestä sellainen oli vain vaihe ja olisi täysin ohimenevää, eikä asiasta tulisi missään tapauksessa puhua enää kenellekään. Kuuliaisesti tyttö noudatti vanhempiensa ohjetta, mutta tunne ei silti ottanut lähteäkseen. Sopivasti samaan aikaan Camille vaihtoi koulua, jossa koulutuksessa otettiin entistä tiukempi linja. Entinen pilailija koulittiin hänestä pois ja sen paikalle tuli kylmäkiskoinen ja laskelmoiva metsästäjä.Pilailijan luonteen menettäneestä Camillesta paljastui hyvinkin kunnianhimoinen ja hän opiskeli ahkerasti. Kaikki hankalimmat koulutukset, joita saattoikaan keksiä, hän suoritti ne kaikki. Metsästäjänä hänen erikoisalakseen muodostui kartoittaminen sekä kaikenlainen reittien suunnittelu.
Koulujen jälkeen Camille muutti omilleen, vaikka yhteys sukulaisiin oli yhä tiivis. Metsästäjänäkin hän ehti pääsääntöisesti toimia muutaman vuoden, matkustellen ympäriinsä. Reissut saivat kuitenkin jäädä tauolle, kun nainen sai vamman olkapäähänsä eräällä reissuistaan. Vamma pakotti naisen palaamaan omaan asuntoonsa neljän seinän sisälle, sairaslomalle sekä kuntoutukseen. Eikä sen kaiken lopputuloksesta ollut varmuutta.
Vaikka se siltä tuntuikin, hänen koko elämänsä ei jäänyt kokonaan tauolle. Pian kotiin paluun jälkeen Camille tapasi eräällä sairaala vierailullaan Soline-nimisen neitokaisen. Ja hän veikin metsästäjältä jalat alta. Suhde eteni nopeasti, jo muutaman viikon jälkeen pari käytännössä asui yhdessä. Camille ei ollut ollut ikinä elämässään yhtä rakastunut kehenkään. Muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen tuntui tärkeältä kertoa suhteesta myös perheelle, joka ei tietenkään ollut asiasta kovin mielessään. Perheen keskiaikainen suhtautuminen raivostutti Camillea ja näistä tunteistaan hän kertoi kaiken Solinelle.
Camillesta ja tämän perheestä alkoi liikkua paljon huhuja. Etenkin perheen yhtäkkiset riitaantuneet välit olivat omiaan herättämään jos jonkinmoisia teorioita. Maine oli edelleen Proulxeille tärkeä, joten Camille kumppaneineen kutsuttiin päivälliselle jonkinlaisena rauhanneuvottelujen välineenä. Täysin putkeen päivällinen ei kuitenkaan mennyt, sillä Soline voi pahoin ja vierailu jouduttiin keskeyttämään lyhyeen. Siitä huolimatta siitä jäi kuitenkin hyvä jälkimaku Camillelle, perhe oli suostunut ottamaan askeleen kohti parempaa. Hyvä maku muuttui kuitenkin nopeasti karvaaksi, kun jo seuraavana päivänä oven takana seisova virkapukuinen mies ilmoitti naisen perheen löytyneen tapettuna kodistaan. Camille oli viimeinen ihminen, joka heidät oli nähnyt elossa.
Soleista ei näkynyt jälkeäkään, eikä hänestä löytynyt mitään tietoja mistään. Kuin häntä ei olisi ikinä ollut olemassakaan. Camille oli petetty ja nyt myös epäilty oman perheensä taposta.
Pitkällisten kuulustelujen ja tutkimusten jälkeen ei löytynyt tarpeeksi todistusaineistoa hänen syyllisyydestään tuomitsemista varten. Se ei kuitenkaan estänyt koko Camillen yhteisöä syyttämästä häntä rikoksesta tai vähintäänkin osallisuudesta siihen.
Tilanne alkoi nopeasti käydä sietämättömäksi. Camille oli oman yhteisönsä hyljeksimä. Sen lisäksi hän alkoi pelätä omankin turvallisuutensa puolesta. Hän oli ainut, joka saattoi yhdistää Solinen ja tuon mahdolliset kumppanit rikokseen – vaikka häntä ei ehkä enää kukaan uskonutkaan. Tunne, että joku tarkkaili häntä kotona ja seurasi kaduilla kasvoi kasvamistaan. Eivätkä rikolliset olleet ainoita hänen kannoillaan, vaan myös muut metsästäjät etsivät pienintäkin syytä saada ottaa hänet kiinni. Hänet haluttiin vastuuseen heille niin tärkeiden henkilöiden kuolemista.
Kolme viikkoa perheensä kuoleman jälkeen Camille Proulx katosi jäljettömiin. Tämä oli omiaan lisäämään huhuja hänen syyllisyydestään. Eihän syytön henkilö pakenisi jäljettömiin?
Lähtiessään Camille ei ollut tyhmä. Uudella nimellä, saati lopullisella määränpäällä ei ollut kummallakaan mitään henkilökohtaista merkitystä hänelle. Suuren kaupungin ihmismassaan oli helppo kadota, eikä kodittomista ihmisistä kukaan pidä lukua tai kunnollista rekisteriä. Jo lähes kahden vuoden aikana Nicole on kuitenkin ehtinyt paljon miettiä kokemaansa petosta ja pelätä jäävänsä kiinni – varovaisuudestaan huolimatta.
Muuta
- omistaa uskollisen kumppanin, rottweiler nartun nimeltään Justice- Niki on syntymästään asti ollut toisesta korvastaan kuuro
- osaa viittomakieltä ja käyttää sitä mielellään, koska se on hiljainen tapa kommunikoida, jota harva ymmärtää
- koditon, sekä suurimmaksi osaksi myös rahaton
FC Akira Reid, esittelyn kuvat on ottanut Sammi Swar